Rauhallista joulua!

Lapsen lailla jouluun kulje,
kuusen luona silmät sulje.
Muista joulut entiset
- tiedän että hymyilet.

Mr. Maaliskuu

Pyrystä tuli nyt kalenteripoika. Kovasti jännitti missä kuussa Pyry kalenterinomistajia ilahduttaa, mutta maaliskuulle päätyi. Jos lagottokalenteri kiinnostaa niin niitä voi tiedustella Suomen Lagottoklubi ry:n sivuilta http://www.lagottoromagnolo.fi/ linkistä myyntiartikkelit.

Nyt alkaa tuntua jo joululta. Syynä tähän on reissu siskon kanssa veljeni ja hänen kihlattunsa luona, jossa tunsin masuasukin potkaisun! Uskomaton tunne! Maha oli vielä ihan valtava ja neuvolan tätin mukaan vauva on lähtövalmis. Meidän perhe senkun kasvaa. Kesällä Pyry pääsee siis tutustumaan tarkemmin tähän pieneen ihmeeseen. Mitäköhän mahtaa tuumata?

Luontopolulla

Kumarruspuuntie

Lähin sit ihailemaan koskematonta luontoa luontopolulle. En vaan aina tienny ihan missä olin ja minne olin menossa, mut väliäkö sillä ku oli hiljasta ja sopivan lämmin. Koira vaan puuttu... Ois varmaan viihtyny, mutta kulkeminen vaan ois ollu Pyrylle hankalaa kun lunta oli mullekin polveen asti. Oli siellä joku menny pulkka perässä mutta eipä se kauheesti helpottanu kulkua, varsinkin ku välillä piti kiertää puita ku ne oli taipunu lumen painosta kaarelle. Huomenna uusiksi!

Mummolassa

Viikko siis merikaupungissa. Olipas hassu tunne kun tuli Kotkaan. On jotenkin pienempi ja sellanen...kotoisa. Täällä mie sit vietän joulunalusaikaa ilman miestä ja Pyryä. Noh, kunhan tuo mummo ei vaan kovasti paapois kuten yleensä. On aamupala valmiina jo kun herään, ja ruoka odottaa jo siitä tunnin päästä! Ainakin melkein. Oon vaan liian vanha passattavaksi, mieluummin ite teen asioita toisille ku annan jonkun tehdä hommat mun puolesta. Tää on siis nyt ihan mun luonnon vastaista jouluaattoon asti. Vaik kuin yrittää mummolle sanoa et mie voin ite ottaa ja tehä ruokaa ni ei. Ei se vaan sovi... Kaks hoivavietin omaavaa saman katon alla, hmmm.

Huomenna seikkailemaan ympär Kotkaa kamera mukana. Lunta ainakin on kinoksittain enemmän kuin Treellä.

Rauhallista jouluviikon alkua!

Lähihoitaja-otus

Mie oon niiiiin valmis! ...eli valmis lähihoitaja vuosimallia 2010 osaamisalana lapset ja nuoret. Kahteen ja puoleen vuoteen kului paljon kiukuttelua, väsymystä, iloa ja vihaa, joista iso kunnia kuuluu kouluhommista aiheutuneelle stressille. Mun pitäis nyt olla se turvallinen aikuinen, johon voi luottaa ja joka tarjoaa virikkeitä ja oppia pienille ihmisille eli lapsille, puhumattakaan hymystä heti aamulla. Mie en "leiki" enää. Mahtava ja todella tyytyväinen olo! Iso juttu tää on mulle etenkin kun nyt mulla on virallisesti ensimmäinen ammatti ja tunnen et oon täysin oikeilla raiteilla.

En ois kuitenkaan pärjänny ilman tota RAKASTA MIESTÄ, joka kesti sen kaiken kiukuttelun ja puistattelut siitä kuinka ihmisiä voidaan kohdella niin ja näin... Sain olla kaikenlaisissa paikoissa työssäoppimassa ja vaikka kaikki ei TODELLAKAAN ollu mitään unelma työpaikkoja niin niistä oppi sitäkin enemmän. Kiitoksen sana myös koulukavereille, joilta sai kannustusta kun motivaatio oli kadoksissa.

Nyt on tuntosarvet, joilla pääsen suunnistamaan tulevissa töissä. Vuoden alusta siis töihin ja aluksi mitä luultavimmin sijaistamaan eli toisin sanoen kokemusta kerryttämään kunnes muutetaan takasin Kotkaan. Mutta kuten sanotaan: lähihoitaja ei ole koskaan valmis!

Hiipivä tiikeri

  

Oon nyt monta kertaa bonganu muidenkin lagottojen sivuilta aivan samanlaisia piirteitä kuin Pyryssä. Sissi-lagotto kertoi tuntemattomasta kylän uudesta koirasta, joka paljastui matkalaukuksi.  Pyryllä on myös kova tarve haukkua rollaattoreita, matkalaukkuja tai isoja maata viiltäviä kasseja, pieniä ihmisia alias lapsia ja varsinkin jos lapset on eksyny niinkin jännään paikkaan kuten pulkkaan. Se vasta onkin ihmetyksen ja vaanimisen paikka. Nyt kun Pyryltä trimmattiin karvat pois silmien edestä niin se vaaniminen alkaa jo 100 metrin päästä. Oltiin myö ylittämäsääs sit autotietä tai keskellä pusikkoa mettälenkillä niin siihen se jää. On muuten voimaa tällä pienellä karvakasalla!!!! Välillä keskustassa kävellessä ihmetystä herättävät myös liikkuvat mainokset: ei oo Pyry isoon kaupunkiin vielä tottunu. Yllättäviä hetkiä tulee myös silloin kun Pyry herää unestaan eikä muistanutkaan, että meillä oli yökylässä miehen sisko: yht'äkkiä se kävi haukkumaan ihan hullun lailla ihan ku olis joku varas hiipiny taloon. Pyry säikähti niin et sille tuli oikein jännäpissa. Voi pientä... Koirillahan on nuorempana usein noita haamukausia, mutta tuntuu et Pyryllä se on ikuinen. Ainakin tiedetään et meil on kunnon vahtikoira, ettei varkaat pääs yllättämään, vaikka loppujen lopuksi aika arkajalka ja mamman poikahan se on. Kyllä sitä hihnassa uskalletaan haukkua ja räyhätä, mut kun ei oo isäntää tai emäntää lähellä ni johan käy pelottamaan.

Meren rannalle ikävä

Katsoin syyslomalla otettuja kuvia, joissa oli meneillään mökin talviteloille laitto. Olin unohtanu yhden ihanan kuvan täysin. Kameralla naapurin laiturilta otettu kuva pimeän aikaan. Kuva näyttää ihan maalatulta! Ilta oli tosi kaunis kun rankan työpäivän jälkeen käytiin laiturilla laittamassa vene kuntoon seuraavaa päivää varten. Täysikuu!

Lorupussi

Vihdoin ja viimein sain tehtyä kauan suunnitelmissa olleen lorupussin viimeisen työharjoittelun innoittamana. Lorut on siis testattu myös käytännössä. Mukana myös vanhoja lapsuudesta tuttuja loruja. Ei varmasti jää yhteen pussiin, koska suku on koko ajan kasvamassa... Toivottavasti vastaanottajat tykkäävät. Kuvat ei ole mitä laadukkaimpia mutta kaipa niistä selvää saa.

"Heavy In Your Arms" - Florence And The Machine [OFFICIAL]