Pesä

Puurekka vuodelta 1987

Entisestä kemikaliosta säästetty peili maalattu kultaiseksi



Lahjaksi saatu punainen lasiesine isolle kynttilälle




1m x 1m taulu Pyryn pentukuvasta on ansainnut paikkansa eteisessä




Huomiota kerjäämässä vol 1




Valmistujaispäivänä saatu ruusu kuivumassa




Huomiota kerjäämässä vol 2




Kirkas lasimalja ilmeisesti liköörille tai vastaavalle tarkoitettu, tosin aina tyhjillään




Kolinaämpäri/Pyryn leluämpäri (valitettavasti suuressa suosiossa juuri kun hiljaisuus olisi tarpeen)




Huomiota kerjäämässä vol 3




Huomiota kerjäämässä vol 4




Tyytyväinen päästessään kuvaan ja yhteisymmärrykseen Sebastian-bandan kanssa




Kahvin rakastajille




Rakkautta pitkin pesää





Lisää esineistöä kynttilöitä varten




Mieheni aarteet ja ihana värinpaljous



23-vuotias Sebastian on lähiaikoina joutunut Pyryn käsittelyyn, jonka seurauksena kieli lyhentynyt huomattasti (nenä myös kertaalleen uusittu, mutta se on salaisuus)



Rakastavaiset

 Rakastan kotiamme! Pidän esineitä ja asioita, joita omistamme, suuressa arvossa, enkä mielelläni luovu esineistä, joita omistan, koska jokaisella on tunnearvonsa. Joidenkin esineiden hankkimiseen on käytetty paljon aikaa ja ollaan myös odotettu kunnes tietty esine on osunut kohdalle ja siihen on voinut kulua muutama vuosikin. Jotkut on saatu lahjaksi, jolloin ne muistuttavat eletystä ajasta ja osa on pelastettu karulta kohtalolta. Suurimmaksi osaksi kaikilla kotimme esineillä on oma tarinansa. Tässä on esittelyssä siis vain murto osa mitä nappasin kameralla illalla, mutta kaikki ovat yhtä arvokkaita.

Vanhemmiten olen oppinut periaatteen, jossa olen kertakäyttökulttuuria vastaan. Toivon, että arvostatte myös sitä mitä omistatte tai kierrättäkää, sillä joku voi pitää arvossa sitä mitä itse pidät roskana.

Tulipa sitten sanottua. Harmittaa jos hukkaan menee kauniita asioita...

Tapahtumarikasta elämää

Takana Pyryn ulkoilutusta rannalla, lagottokaverin tapaamista, kummipojan näkemistä, mökkeilyä ja rippijuhlat eli aika tapahtumarikasta kesää!
Pyry pääsi tutustumaan toiseen lagottoon, mikä meni mukavasti pienten välienselvittelyjen jälkeen. Energiaa oli ilmassa paljon kun Pyry meni ensin toisen lagoton omistajan lähelle mistä ensimmäinen välienselvittely käynnistyi. Riita ei päässyt menemään loppuun asti kun mies meni väliin. Koirat pääsi seuraavaksi uimaan viilentämään tunteitaan ja seuraava mittelö alkoi. Koirien katseet oli todella intensiiviset ja jokainen meistä näki miten ne kävi taistelua vahvemman koiran osasta pienillä, mutta vahvoilla eleillä. Salamannopeilla liikkeillä Pyry siirsi tassunsa toisen selän päälle alistaakseen ja sama kävi toisinpäin... Energiaa oli niin paljon ilmassa, niin että tuntui, että siitä tulee tappelu. Päätimme kaikki kuitenkin olla puuttumatta tilanteeseen, koska loppujen lopuksi huomasimme eleiden merkitsevän vertailua johtavan uroksen asemasta. Tämä hetki kesti noin 5 minuuttia kunnes tilanne laukesi hitaasti, mutta varmasti. Kavereita koirista kuitenkin tuli ja koirat uivat sulassa sovussa. Seuraavaan tapaamiseen siis...


Pyry joutui noutamaan kaisloja kun keppejä ei löytynyt lähistöltä

Pyryn hiekkanenä
 
 Kenen keppi?

Mökillä alkoi pitkään odottanut kehdon kunnostusprojekti. Tarkoitus olisi hioa ja maalata vuodelta 1835 oleva kehto arvoiseensa kuntoon, jotta sitä voisi pitää esillä. Mökiltä löytyneet vanhat nuket saisivat samalla myös oman paikkansa. Kehto löytyi kun noin neljä vuotta sitten mökin aittoja alettiin siivoamaan ja kunnostamaan. Paljon tavaraa heitettiin kaatopaikalle, mutta ehdotin kehdon säilyttämistä, koska siinä hohtoa vanhoilta ajoilta ja niin symbolinen ja perinteikkään suomalainen merkitys, että mökille siitä tulee varmasti upea kohde. Nyt kun se vihdoin otettiin esille ja pyyhittiin siitä pölyt huomasimme kehdon alalaidassa vuosiluvun 1835! Pohjaa ei enää ole ja osat tuntuvat kohta irtoavan, mutta 175 vuotta vanha kehto on pian mökillä monien katseiden kohteena.

Olimme tänään rippijuhlissa, jossa nuoret naiset olivat sukulaisten ja rakkaimpien ystäviensä ympäröimänä. Tilaisuus oli kaunis ja todellä lämminhenkinen ja mieheni puolen läheisten tapaaminen mukavaa. Nuorten naisten mummi piti tytöille erityisen koskettavan puheen, jossa herkistyi vähintään joka toinen, mutta kaikki saivat ihmeen kaupalla koottua itsensä. Puheen perään hän lausui vielä edesmenneen Tommy Tabemannin runon Pieni laulu ihmisestä. Itse tein tytöille mökillä kortit, joihin pistin nämä Tommyn runot:

Ei ole olemassa muureja

On vain siltoja

Ei ole olemassa

suljettuja ovia

On vain portteja
joiden läpi kuljetaan

säihkyvin silmin

huulilla varjoja syvempi hymy

kohti paikkaa 

missä virrat kohtaavat

kuin janoavat suut

Sisimmässään
jokainen on tuuli,
henkäys
Avaa kämmenesi tuuleen,
hyväile tuulta
aamunkoitosta uniesi läpi
Jos joku kysyy
miksi olet olemassa, tässä,
vastaa tuuli, henkäys ja kädet
Tuulen jokainen jättää
jälkeensä, henkäyksen
ja joskus illan viiletessä
se osuu
joihinkin käsiin

 

Avoimuus, rohkeus ja rakkaus pitää meidät kiinni tässä päivässä.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!