Näytetään tekstit, joissa on tunniste autokoulu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste autokoulu. Näytä kaikki tekstit

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Vihdoinkin!

Voiko olla näin ylpeä kahvikupista!

Vihdoinkin sain SEN! Nyt on väliaikainen ajokortti taskussa kahden ja puolen kuukauden, yhden teoriakokeen ja kahden ajokokeen jälkeen, puhumattakaan mitä hirveimmästä paniikista ja stressistä. Tuloksena tästä kaikesta B-ajokortti ja kärsivällisyyttä liikenteessä sekä näin ollen olen oppinut kuuntelemaan myös niin viisaan mieheni neuvoja. Noh... ehkä lähinnä vain tähän autoiluun liittyen. Oli hieman hämmentynytkin kun jotain tuossa neuvoi enkä tiuskassut takasin. Eikä mulla oo tosiaan mitään syytä olla kuuntelematta miehen neuvoja. Ukkohan on ajanut siinä kahdeksan vuotta ja osan siitä rekalla. Taitoa siis löytyy ja löytyy myös aloittelija autoilija sekä vanha räppänä auto, jossa on omat niksinsä mitkä pitää opetella.

Olihan se järkytys lähtä autokoulun auton jälkeen ajamalla meiän -86 vuoden Renault 11:lla, josta puuttuu kaiken maailman ohjaustehostimet sun muut, muistaa ryyppy... Saanen jälleen esitellä (ajankohtaista kun on), meidän rellu James Bondin hallussa. Käykö meidän autolle samoin kun lähden sillä maanantain ensimmäisen kerran yksin ajamaan.

Tänään lähdettiin meidän autolla kylmiltään käymään työpaikan parkkipaikalla, jotta maanataina sujuis ongelmitta töihin lähtö. Samoin käytiin Prismassa ja sieltä Tampereen keskustan makuuniin. Parkkeeraamisharjoituksia, oman auton käsittelyä ja rauhallista ajoa harjoiteltiin. Kun tässä nyt päivittäin rupean ajamaan niin eiköhän tuosta paniikki laannu ja useimmat asiat alkaa tulemaan luonnostaan. Nyt on ollu opettelemista jopa auton lukitsemisessa! Eihän sitä voi muistaa jos ei oo sellasesta tarvinnu huolehtia. Nyt on vaan PAKKO MUISTAA.

Mie unohdin vielä tuossa kaiken paniikin keskellä minkä vapauden mie sain: Pääsen mihin tahdon ilman, että kysyn miestä kuskiksi. Reissuun?

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Minä OSAAN ajaa

Tajusin ajotunnin jälkeen, että MINÄ OSAAN AJAA! Kuitenkin ajotunnilla unohdin esimerkiksi vaihtaa vaihteen ykköselle ennen lähtöä, vaikka tiedän sen. MINÄ TIEDÄN, ETTÄ SE PITÄÄ VAIHTAA, MUTTA MIKS MIE EN SIT VAIHTANU!!!! Kuvitelkaa nyt se tilanne kun sen on unohtanu jo muutaman kerran ja opettaja jälleen mainitsee siitä ja itse sen tietää hyvin, mut silti se jää laittamatta. Mitä ihmettä! Raksuttaaks mun päässä pelkkää tyhjää sillä hetkellä vai miksi en vaihtanu taaskaan sitä! Hä!?

Mie luulen tai tiedän. että vika ei oo siinä, ettenkö tietäis näitä asioita vaan siinä, et mie luon itelleni tahallaan paineita, jonka takia pienikin asia "tarkkailevan silmän" alla saa minut paniikkiin. Mie myös stressaan paljon eikä viikonloppuna sairasteltu pahoinvointi auttanu yhtään. Nyt joudun odottamaan taas ens viikkoon, että pääsen näyttämään, että MINÄ OSAAN AJAA. Ensin mun pitää
  1. opetella rauhottumaan ja olemaan stressaamatta täysin turhasta (keinoja?)
  2. pyrkiä unohtamaan sen, että opettaja "the mighty all seeing eye" on vieressä ja kuvitella se tavalliseksi matkustajaksi
  3. kerrata ne asiat, missä meni vikaan tai oikeastaan ne asiat, missä minulla olisi parannettavaa (huomaa taas kuinka miellän asian ensin negatiiviseksi)
  4. olemalla analysoimatta liikaa tilanteita (ei se autolla ajaminen oo rakettitiedettä, siin on vaan enemmän vempaimia ja enemmän voimaa ku pyörässä
  5. rentoutua ja pitää viikonloppuna hauskaa unohtamatta teoriaharjotuksia
Huh!

Viikko on tainnu mennä viimeisestä.
Ystävänpäiväkaffet ja isoja pullia

Käytiin Pyrylle shoppailemassa Mustissa ja Mirrissä, jossa on muute ALE.   Löyty uus panta ja hihna sekä pari lelua, josta yksi on ollu kovassa käsittelyssä.
Se rakastaa retuuttaa sitä! Paras aika sille tähän hommaan on klo 21 jälkeen

Kuvista ei ehkä huomaa, mutta trimmasin Pyryn viime sunnuntaina ja alkoi olla aikakin. Mie en lähteny kovin paljon kuitenkaan Pyryn huopaantumia aukasemaan vaan leikkasin pahimmat reilummalla kädellä pois. Jokusen mie kamman ja saksien avulla selvittelin. Trimmauksen jälkeen oli vuorossa vielä korvakarvojen nyppiminen, kynsien  leikkuu ja tassujen anturoiden välien siistiminen unohtamattakaan sitä koko koiran pesua. Lagottohan tulee kastella kun niitä karvoja on leikelly ja selvitelly, joten hyvän hoitoaineen turvin Pyry on saanu taas kiharat kuosiin! Kyllä tuossa aikaa saa kulumaan ja varsinkin kun sattuu olemaan aikas tarkka. 

Vinkki: Jos koiran korvakarvoja joutuu nyppimään eikä käsin meinaa saada niin meillä on käytössä Biltemasta ostetut tarkkuuspihdit, joita myös eläinlääkärit käyttää.



Olin viikonloppuna siis mahataudissa, joka tuli ihan yllättäen. Kesti kolme päivää, että ruokahalu suurinpiirtein palas ennalleen, vaikka vieläkin joutuu olemaan varovainen mitä suuhunsa pistää, mutta tällästä siis liikenteessä. En ole ainut....

Maanantain kuuniaksi ja ruokahalun palaamisen kunniaksi tehtiin kunnon illallinen. Pihvejä vuohenjuustolla, bataattiranskalaisilla ja salaatilla. Pitää vähän vielä hehkuttaa meidän bataattiranskalaisia. Jos joku ei oo vielä päässyt sellaisa maistamaan niin suosittelen. Vihanneksena samanlaatuinen kuin peruna, mutta makeampi. Kuoritaan, pilkotaan pellille miten kukin tykkää, maustetaan ja pistetään öljyä sekaan ja sit pelti uuniin 225 asteeseen. Maistuvaa!





Eilen tehtiin myös uusi kokeilu hedelmäosastolta. Kiwano. Voidaan näin ollen sanoa, että päälle 2 euroa kiwanosta ei kannata, koska se maistuu hyvinkin pitkälti hyytelömäiseltä ruoholta ja siemenet maistuu puulta. Kokeiluja kuitenkin tehdään hedelmäosastolla myöhemminkin.  




Nyt lenkille Pyryn kanssa hermoja rauhottamaan ja ruoan laittoon!

lauantai 4. helmikuuta 2012

Yksin kotona kaksin

Ihana rauhallinen ja aurinkoinen lauantaipäivä Pyryn kanssa kotoillen, sillä mies huitelee opiskelijahulinoissa. Viikon sairastamisen jälkeen, tosin nuhassa edelleen, lähdin VIHDOIN Pyryn kanssa pidemmälle lenkille. Sitä olikin jo todella kova ikävä! Rakastan Pyryn kanssa luonnossa lenkkeilyä varsinkin  kun saatiin rauhassa lenkkeillä. Normaalisti Tampereen lenkkipolut on aivan täynnä porukkaa kun tänään kahdentoista maissa 25 asteen pakkasessa vastaan tuli ihmisiä vain yhden käden sormilla laskettuna. Mikä sen mahtavampaa! Näillä pakkasilla oon myös todella tyytyväinen talven ostokseen kun hommasin ittelleni maailman isoimmalla tupsulla varustetun pipon Stadiumista:

Pyryä ei sen koommin paleltanut. Ainoa ongelma oli tunnin jälkeen anturoiden väliin kerääntyneet jäiset paakut, joten siinä kohtaa lähdettiin kotiin päin. Täytynee taas trimmailla tassuja...
Saa väsyttää

Eilen kävi todellinen ihme: mun ei tehny mieli syödä loppuun jäätelöannosta, jossa oli kinuskukastiketta! Ehkä  meiän tammikuun herkuton ja alkoholiton kuukausi sai jotain hyvää aikaseksi. Oon erittäin tyytyväinen. Tänään meinaankin herkutella jäätelön sijasta hedelmäsalaatilla. 

Käykää ihmiset ulkona! Kyllä siellä pärjää ku pistää tarpeeksi vaatetta ja suosittelen edelleen sitä kaulurin käyttöä. Toinen muistettava asia: KÄYTTÄKÄÄ RIITTÄVÄÄ TURVAVÄLIÄ!!! Hyvä muistuttaa näin ku ittellä ei oo vielä korttia.

Työkaverilta saatu mieltä lämmittävä muki käytössä
Mie jatkan täällä Finrexin kera. Rauhallista viikonloppua!

torstai 2. helmikuuta 2012

Ensimmäinen huonekalu uutta kotia odottelemaan


Tämä kaunokainen ja samalla ensimmäinen "huutomme" on sunnuntaina meidän! En muista mistä tämä meiän puhelinpöytäinnostus lähti, mutta sellanen meille tuli ja ollaan todella tyytyväisiä. Tarkka sijainti sille on jo seuraavassa asunnossa. Harmi vaan, ettei voida hamstrata jo valmiiksi tänne Tampereelle kaikkia huonekaluja, mitä halutaan seuraavaan asuntoon tilan puutteen vuoksi. Kattelin jo huutonetistä kaikenlaisia kauniita vanhoja huonekaluja, jotka meiän teemaan sopis... Vaikkei niitä heti saa niin ainakin on jotain mitä odottaa.

Autokoulun teoriatunnit käyty nyt läpi ja viikonloppuna pääsen lukemaan kirjan loppuun ja isken kiinni harjoittelukysymyksiin. Siinä se viikonloppu sit meneekin!

Mutta sillä aikaa: "Kohti ääretöntä ja sen yli!!!!" Oiskohan se nukkumaanmenoaika?

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Miks ei voi osata kaikkea heti?

Edellisen kerran jälkeen oli voittajafiilis kun pääs ajamaan kaupungilla. Nytkin ajettiin pitkin Tamperetta ja väliin jopa 80km/h, mutta kun tein muutamia mokia ni siin meni fiilikset. Kai mie oon sit TODELLA ankara ittelleni. Ajettiin kuitenkin pitkin Tamperetta, lähdöt sujui hyvin yms. Mutta kun se kytkin jäi muutaman kerran painamatta pohjaan ennen vaihteen vaihtoa ja pari mokaa tuli ku vauhtia oli liikaa, niin ne pisti ärsyttämään mielettömästi. MIKS EN VOI MUISTAA JA OSATA KAIKKEA HETI! Vajoan itsesääliin ja syön runebergin tortun vaikka tuntuu, etten ansaitse edes sitä. Pyh! Taas saa jännittää ens viikon ajotunteja...

tiistai 24. tammikuuta 2012

Autolla ajetaan varo-varovasti

Tein sen! Ajoin autolla Tampereen jäähallilta pikkuteitä Tampereen rautatieaseman ohi Citytrafficin toimistolle. Mie aattelin et josko tää ajokerta sais jännitystä taas hieman pois ja niinhän se taas sen teki.

Mahtavia noi autokoulunopettajat, ainakin tässä autokoulussa. Ne on humoristisia, mutta ottaa ajamisen vakavasti. Ne puhuu sellasella todella rauhoittavalla äänellä mikä kuulosta siltä ku ajaminen ois vaikka potkuautolla potkuttelua eli eihän tässä nyt mitään hätää oo. Ne ymmärtää ja huojentaa puheillaan myös tällästä alottelijaa, joka stressaa ja jännittää ihan mielettömästi. Kiitos ja kumarrus jo etukäteen! Nyt alkaa tuntua jo vähän siltä että mullakin on mahollisuus saada se ajokortti.

Nyt voin vähä rentoutua...

Tällä kertaa mun kovasti kuluttamia kappaleita naisilta. Inspiroiko yhtään?