Hyvillä mielin unten maille

Pyryn kanssa iltalenkiltä tulleena ja jumpan vetäneenä voin sanoa, ettei vois paremmin asiat olla. Sporttisempi elämä sai hyvän alun viime viikolla ja sitä vaan jatketaan. Työpäivän viimeisillä minuuteilla tuntui, ettei millään jaksaisi lähteä enää ulos pimeään, mutta niin vain sain motivoitua taas itseni. Pyry oli kuitenkin käytettävä.

Apuna mulla on mieletön tsemppari Tampereella sekä tietysti armas mieheni, ja muutenkin kevät on mielettömän hyvää aikaa kun on mahdotonta unohtaa liikuntaa ja oikeaa ruokavaliota kun asiaa lähes megafonin voimakkuudella tungetaan korvasta sisään joka paikassa. Niin teen kyllä minäkin muille. Pahoittelen jos välillä jopa yliaktiivisuuden puolelle menevä energisyys ärsyttää, mutta minä nautin tästä.

Suunnitelmia alkuvuosi täynnä, joten mieliala korkealla ja meno päällä. Inspiroiko yhtään?

Menoa ja meininkiä

Vuoden viimeiseltä mökkiviikonlopulta 28.10

Mihin aika oikein kuluu...!? Tämä ajatus kytenyt syksyllä liikaakin. Tämä on taas näitä omia ihmeellisiä vaatimuksia saada paljon aikaiseksi vaikkei mitään pakotetta ole. Prioriteetit kuntoon ja rentoutumaan sekä pitämään ittestä ja perheestä huolta!

Käytiin eilen miehen tädillä vajaa tunnin ajomatkan päässä. Tuli mielettömän hyvä mieli tietenkin siitä, että nähdään sukulaisia, mutta myös siitä, että voitiin Pyry ottaa mukaan sillä paikan päällä oli toinen koira. Kotkassa koirapuistoelämää ei ole samalla tavalla kuin Tampereella, jossa Pyry tapasi koirakavereita paljonkin. Koirien tapaamiset on ollu todella vähällä ja alkaa itekkin vähän sitä arkailla. Tämä tädin koirakaveri on vielä vajaan vuoden ikäinen narttu ja tulee toimeen Pyryn kanssa aivan mielettömän hyvin. Menoa ja meinikiä!

Menoa toivon minäkin, mutta tanssilattian puolella. Aloitettiin miehen kanssa lavatanssitunnit sykysllä ja nyt menossa oleva valssi alkaa sujua kuin...tanssi. Hienoa kun mies osaa viedä. Kyllä mies vaan oppii vaikka kuin ois ollu jäykkä kuin rautakanki. Ite innostuin mielettömästi ylipäänsä tansseista ja oisikohan Neloselta tulevalla Dance-ohjelmalla ollu sen verran osaa, että käyn tänään seuraamassa mitä nykytanssituntiin kuuluu ja saatan ottaa jopa osaa joku päivä tuntiin. Päätin, että otan härkää sarvista, koska muuten oon täysin varma, että tulevaisuudessa vaan manaan miksi en tehnyt mitään asialle kun oli tilaisuus. Odotan innolla, josko tanssityyli sopisi mulle, aloittelijalle.

"Epäröinnin kynnyksellä kysy, kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä" -Tommy Tabermann

Luontopolulle?

Harmi, että kumisaappaat hajosi nimittäin Kotkassa Karhuvuoren luontopolkua ei kuljeta sitten lenkkareilla. Yritys oli hyvä. Koitin kattella sopivia reittejä, mutta ei olisi onnistunut kunnon lenkki ilman läpimärkiä kenkiä. Olisiko aika tehdä luontopolulle jotain?  Koiraihmisiä Kotkassakin luulisi riittävän sen verran, että tähän liikuntamuotoon voisi panostaa kun koiria ei sinne lenkkipoluille haluta niin luontopolulla saadaan olla rauhassa.

 

Toisella puolella jatkuu polku

Tästä yli Pyryn kanssa hop!

Ei mulla muuta.

Syyssateessa

Meitä ei ole tehty sokerista joten sunnuntaiaamuna lähdettiin Pyryn kanssa lenkille sateen saattelemana. Kaupunki oli todella hiljainen johtuen tietenkin sateen lisäksi myös kellonajasta vaikkei se ollut kuin kymmenen jälkeen, mutta kotkalaiset tietävät ettei keskustassa siihen aikaan tai ylipäänsä sunnuntaina ole mitään väentungosta. Käytiin Kotkan Kuusisessa ihailemassa merenkäyntiä. Tuuli oli suhteellisen kova ja aallot oli mahtavia kattella. Taitaa olla mun yksi tapa rentoutua.

Tiedättehän sen tunteen kun edessä on takka, nuotio tai mikä tahansa tulipesäke niin siinä hetkessä rentoutuu ja mitään ei tarvitse sanoa tai tehdä. Sitä vaan jää kattelemaan. Aivan sama kuin istuisit meren rannalla, laiturin päässä kattelemass merelle oli tyyni ja myrskyisämpi sää. Siinä voi olla omissa mietteissään vaikka ikuisuuden. 

Vaikka tuo meidän Pyry rakastaakin tuulta ja tuiskua niin ei se paljon paikallaan jaksa olla vaan jatkettiin matkaa kohti kotia sopivasti kun sade oli lakannut.

Ulkoilun lisäksi tuleva viikkoni koostuu keskeneräisten asioiden loppuun saattamisessa ja mielessä pyörivien asioiden tuottamisessa. Saadaan pää tyhjäksi, jotta uuden luominen on mahdollista. Siis oikein hyvää viikon alkua ja intoa ulkoiluun sateisista päivistä huolimatta!

Aurinkokylpy

Pyry hieman lyhyemmällä turkilla taas liikenteessä. Maanantaina siistitty. Sellasen päälle tunnun verran kesti  "siistiminen".

Näin meillä lenkillä. Pyry jakso juosta vielä koirapuistossa helteellä kun oli päässyt jälleen Sapokkaan uimaan puolessa välin lenkkiä.

Minä puolestani lähdin vielä harjottelemaan rullaluistelua toista keraa tänä kesänä. Ostin lähes uudet rullaluistimet keväällä työkaverilta ja voin sanoa, että hyvin liikkuu. Siispä mun on ensin harjoteltävä liikkumista tasasella ja opittava jarruttamaan ennen kuin lähen yhtään pidemmälle. Puolen tuunin harjotusten jälkeen voin sanoa että harjotukset ei jää tähän. Kun näette jonkun horjuvan rullaluistelijan Kotkan satamassa niin sehän olen minä!

Illalla vielä rannalle miehen kera niin sanoisinko, että varsin liikunnallinen ja auringon täyteinen päivä!

Tänään pidemmälle moikkaamaan erästä Belgian paimenkoiran pentua. Pyry jää viileeseen nukkumaan siks aikaa. Auto on mielettömän kuuma! Karvakaverit on parhautta

Pieniä muutoksia

Mikä mahtavin tunne olla lenkillä Pyryn kanssa sateessa kun tietää sen tarkoittavan lumen sulamista ja kesän lähestymistä! Ei haittaa kura ja Pyryn peseminen joka kerta lenkin jälkeen kun tietää et kesä tulee mukamaan muutto takaisin kotikaupunkiin ja ajatukset alkaa mennä mökille ja  mökillä laiturille, josta pulahdetaan raikkaaseen meriveteen uimaan.

Must on tullu, urheiluhullu! Kevät tuo mukanaan myös kovan rehkimisen kunnon eteen JA (ei pidä salailla) muutaman kilon pudotuksen eteen. Meinas lähtä motivaatio maaliskuun alussa, mut kevään merkit sai taas ajatukset omaan kuntoon ja varsinkin se, kuinka hyvä olo tulee kuntoilun jälkeen, auttaa paljon. Löysin, tai Radio Rock löysi, uuden bändin, joka antaa tahtia: The Black Keys 

Siis uutta musiikkia, rehkimistä sekä seuraava etappi on uusi väri hiuksiin. Talven jäljiltä hiuksissa on vaaleanruskea väri, joka on nähnyt jo parhaimmat päivänsä, joten on aika vaihtaa aivan toiseen, jospa sekin värittäis tätä elämää osaltaan. Väri mitä aattelen on ollu mulla aikasemminkin ja mulla on siitä hyvät muistikuvat. Värjäys jääköön kuitenkin viikonloppuun.

Aamuvuorojen jälkeen uni tulee tarpeeseen enkä mie oo koskaan ollu kova ottamaan päiväunia, joten pitänee tasottaa toi unen määrä tänään. Sunnuntain ja maanantain välisen yönkin vaan jahtasin Predatorien kanssa Alieneita, kiitos sunnuntai-illan leffan. Periaatteenahan kuuluis olla se, että päivällä ollaan hereillä, tehdään hommia ja yöllä nukutaan. Siitähän se valon määräkän kertoo!!! Inhimillistä. Oppis toi mieskin saman....!

Auts!

Onnistuin taas! Jotenkin Pyryn köysi pääs yllättämään vasemman käden peukalon ja sen kynsi taittu niin, että kynnenalus meni lenkillä ihan punaseksi. Kävi vielä lenkin alussa niin, että lumella tyrehdytin vuodon ja matka jatkui. Sama sattu viimeks syksyllä. Oisinkohan mie kalsiumin puutteessa tai vaihtoehtoisesti se ei imeydy, koska maitotuotteita menee kyllä päivittäin. Pitänee tutkia asiaa...

Mahtavaa maanantaita jälleen! Mun arvostus maanantaita kohtaan on kyllä nousussa. Tää on tällänen enrgiapitoinen päivä, jolloin on syytä pitää itsestä hyvää huolta ja sallittakoon vähän hemmotteluakin. Tämä päivä sisälsi aurinkoa, hyväntuulisuutta töissä, pitkän ja erittäin mukavan lenkin Pyryn kanssa auringonlaskun aikaan sekä seuraavaksi itseni hemmottelua pitkän suihkun ja hyvän iltapalan merkeissä unohtamassa tuota vahvempaa puoliskoa, joka saapui juuri opiskeltuaan koko päivän ahkerasti rakkaassa opinahjossaan.

Nostetaan siis peukku maanantaille!

Yksin kotona kaksin

Ihana rauhallinen ja aurinkoinen lauantaipäivä Pyryn kanssa kotoillen, sillä mies huitelee opiskelijahulinoissa. Viikon sairastamisen jälkeen, tosin nuhassa edelleen, lähdin VIHDOIN Pyryn kanssa pidemmälle lenkille. Sitä olikin jo todella kova ikävä! Rakastan Pyryn kanssa luonnossa lenkkeilyä varsinkin  kun saatiin rauhassa lenkkeillä. Normaalisti Tampereen lenkkipolut on aivan täynnä porukkaa kun tänään kahdentoista maissa 25 asteen pakkasessa vastaan tuli ihmisiä vain yhden käden sormilla laskettuna. Mikä sen mahtavampaa! Näillä pakkasilla oon myös todella tyytyväinen talven ostokseen kun hommasin ittelleni maailman isoimmalla tupsulla varustetun pipon Stadiumista:

Pyryä ei sen koommin paleltanut. Ainoa ongelma oli tunnin jälkeen anturoiden väliin kerääntyneet jäiset paakut, joten siinä kohtaa lähdettiin kotiin päin. Täytynee taas trimmailla tassuja...

Saa väsyttää

Eilen kävi todellinen ihme: mun ei tehny mieli syödä loppuun jäätelöannosta, jossa oli kinuskukastiketta! Ehkä  meiän tammikuun herkuton ja alkoholiton kuukausi sai jotain hyvää aikaseksi. Oon erittäin tyytyväinen. Tänään meinaankin herkutella jäätelön sijasta hedelmäsalaatilla. 

Käykää ihmiset ulkona! Kyllä siellä pärjää ku pistää tarpeeksi vaatetta ja suosittelen edelleen sitä kaulurin käyttöä. Toinen muistettava asia: KÄYTTÄKÄÄ RIITTÄVÄÄ TURVAVÄLIÄ!!! Hyvä muistuttaa näin ku ittellä ei oo vielä korttia.

Työkaverilta saatu mieltä lämmittävä muki käytössä

Mie jatkan täällä Finrexin kera. Rauhallista viikonloppua!

Alamäkeä vauhdilla

Vihdoinkin pitkän miettimisen jälkeen lähettiin parin kaverin kanssa laskettelemaan. Tampereen lähellä sijaitseva Sappee oli hyvä paikka aloittaa. Mie olin viimeks laskettelemassa ala-asteella ja mies yläasteikäsenä, joten pikkasen jännitti ennen mäkeen menoa. Mie en ainakaan ollu siinä kohtaa yhtään elementissäni! Kuitenkin tammikuussa kun on purettu pikku hiljaa autolla ajon pelkoa niin puretaan nyt myös pelko lasketteluun lähtemisestä. Kattelin niitä pieniä noin meritähden kokosia muksuja, jotka oli harjottelemassa ja meni rohkeesti vaan suoraan mäkeen. Uskomatonta! Ne siellä meni hyppyreistä ja vaikka kaatus niin ylös vaan! Otetaan lapsista oppia, mutta ehkeiä tän ikäsenäkään tarvii kuitenkaan olla tyhmänrohkea. Mentiin tietenkin ensin lastenmäkeen et tiedetään miten niillä välineillä edetään. Mie sain suhteellisen hyvin tuntuman parin mäenlaskun jälkeen ja sit hieman isompaan mäkeen. Siitä se innostuskin sitten lähti!

Mies päätti kokeilla lumilautaa. Onneksi sillä oli kärsivällisyyttä ja kaveri opastamassa aloitusta. Mikä tärkeintä myös rohkeutta lähtä mäkeen vaikka aluksi kovasti kaatuili. Mies sanoikin et aluksi hävetti ihan mielettömästi, mut vähän ajan päästä muiden ajatuksilla ei ollu yhtään väliä. Eikä niillä pitäiskään olla. Vähän ajan päästä lautailu sujui hyvin ja mies uskalsi lähteä vielä isompaan mäkeen. Mie oli kyl hieman jännitttyny tilanteesta, mutta onneksi mies on sen verran järkevä, ettei tee mitään tyhmää. Rohkea ukko! Lupas viel et lähtää uudestaan!!!

Tästä saattenee tulla yksi uusi harrastus lisää...

Talvirieha!

RRRRrrakastan talvea! Toki kesässä on puolensa, mut kyl mie nautin lenkeistä Pyryn kanssa talvella kun se touhottaa ulkona innoissaan ja tunkee koko päänsä lumeen kun saa jonkun vainun ja röhkii samalla. Se on melko huvittava näky! Sunnuntaina nautittiin Tampereella Pyynikillä aurinkoisesta ilmasta ja kiivettiin kuuluisat raput ylös. Vai oiskohan toi nyt jo Pispalan harjua...

Erittäin hyvä treeni jo rappujen kiipeäminen

     

Tänään päästiin tosissaan noiden lumipallojen kimppuun...Pyryn tassuissa. Karva on sen laatusta et siihen tarttuu lumi niin kivasti et se muodostaa lumipalloja pitkin sen tassuja. Eikä niiden voi antaa sulaa, koska sen jälkeen kämppä olis täynnä lammikoita. Ei muuta kuin suihkuttelemaan tassuja. Se on kuitenkin pientä verrattuna syksyiseen kuran määrään. Lumipallot myös kertoo siitä et ulkona on myös touhuttu. Pyry innostu päivälenkillä tänään juoksemaan kierroksia puhtaassa paksussa lumihangessa. Nimensä veroinen koira siis!! 

"Pyrypallona luokses pompin!"

Toivottavasti nää lumihanget pysyy vaikka säätiedot manaakin jotain muuta. Pidetään peukkuja! Menkää hyvät ihmisen ulos pyörimään lumeen siitä koneen äärestä!

Täältä tullaan ja vauhdilla!!!

Kyllä liikkuminen on mahtavaa! Niin, että tulee muutama kirosana juostessa portaita pitkin ylös! Mie en oo missään huippukunnossa, mutta sinne päin pyritään. Pitää vaan nyt löytää liikunnasta "se jokin". Viime viikolla ja tällä viikolla on lenkit ollu kyl mukavia ja varsinkin se olo lenkin jälkeen kun tietää miten paljon sai itsestään irti. Ja ylipäänsä se, että saa itsensä irti sohvan perukoilta! Pidän siitä, että lenkillä on ne muutamat portaat jotka juoksen tai vähintaan kävelen reippaasti naama irvessä ylös. Toinen asia mikä innostaa lenkille on luonto. Pääsee vähäks aikaa irrottelemaan ihmisvilinän keskeltä ja unohtamaan arjen ja panostamaan vain ja ainoastaan itseensä. Vaikkei seura ikinä oo pahitteeksi, en mie sillä. Näinä kolmena viikkona on vaan ollu mahdollisuus lähteä esimerkiksi ilman koiraa, jolla on omat juttunsa ja kiinnostuksen kohteensa lenkillä. Aikomuksena kyllä ois loihtia siitä vielä oiva lenkkikaveri! Siinähän sais kaks kärpästä yhellä iskulla!

Liikunnan iloa!

Pyynikin portaisiin kenties?

Kesällä opittua

Ihana pikkuruinen hengenpelastaja

Vihdoinkin! Vihdoinkin sain miehen innostumaan uimisesta. Mun pieni arkajalka innostu oikein toden teolla kuin pikkupoika. Mökillä se sukelteli teräviä kiviä pohjasta ja polski niin kuin ei ois ennen merta nähny! Seurana tietenkin meidän karvapallouimamaisteri nimeltä Pyry! Ehkä ens vuonna voitais uida pidempiäkin matkoja?

Talviliikuntaa ja herkkuja

Mahtavuutta! Luisteleminen on yks parhaimmista liikuntaharrastuksista talvella. Saa vauhtia päivään, voi viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa aikaa kauniissa talvisessa säässä ja kunto kohoaa. Käytiin miehen siskon kanssa sunnuntaina ja tänään luistelemassa. Tänään oli viel mailat ja pallot mukana niinku oltais oltu "äijien kans ottaas matsii". Oli ihan pirun hauskaa! Suosittelen kaikille ja jaksaa vallan hyvin töitten jälkeen, koska se vaan piristää.

Eilen tehtiin leffojen katselun ohessa vielä mokkapaloja ja kaurakeksejä, namskis! Niitä saan hyvällä mielellä tänäänkin napostella, koska oon ollu niin ahkera. Go me! (Täytyypä varoittaa koiraihmisia leffästa nimeltä Hichiko: tosi hyvä leffa, mut sai minut ainaki todella surumieliseksi ku kävin ajattelemaan Pyryn vanhuutta...)

Liikkumisen iloa!

Rakkaat luistimet

Koristeluvastuu miehen siskolla

Helppoa ja nopeaa

Nyt se on saavutettu

Nimittäin koko kesän kaipaamani rusketus! Enää ei oo kalmankalpeat kasvot ja kanankoivet. Tuli rannalla muutama tunti eilen oltua ja juhannus, sekä eräs toinenkin viikonloppu on mennyt rusketusta hankkiessa eli ei nyt koko kesää. Ihme on jos näillä keleillä ei oo saanu väriä jos on vähänkin päässyt ulos!

Kolme kertaa on viikon sisällä käyty reippaalla kävelylenkillä. Lenkkiä alkaa jo kaipaamaan, koska siinä saan purattua kaiken ylimääräsen energian. Eilinen meni tosin siellä rannalla maaten ja kavereita nähdessä ja nyt sataa vettä ja iltavuoro odottaa, joten jätän mielelläni lenkin väliin. Joudun jokatapauksessa kohta sateessa pyöräilemään töihin...(motivaatio nollassa). Pakko kun bussien maksut on huipussaan!

Ankea viikonloppu siis menossa: sateessa töihin, mies ja Pyry mökillä. Viikonlopun läpi meen ajattelemalla, että ens viikolla on Kotkan meripäivät ja mulla on sillon kolmen päivän vapaat!!! Niitä odotellessa painetaan ahkerasti töitä

Run tooo theeee hiiiiiiiills!!!!

Nyt se läks, nimittäin lenkkeilemään. Hitaasti, mutta varmasti. Kaiken lisäksi vielä Pyryn kanssa. Suunnitelmana on nyt kävellä (vaikka tänään intouduin juoksemaankin) reipasti vauhtia vähintään se puoli tuntia putkee, koska Pyryn kanssa joutuu pysähtelemäänkin niin en tyydy pelkkään puoleen tuntiin. Tänään oltiin lenkillä tunnin verran ja kauempaakaan ei olis voinu olla Pyryn nestehukan vaaran takia. Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun mentiin Pyryn kanssa niin reipasta tahtia. Yllätyin miten hyvin Pyry pysyi tahdissa mukana, mutta siitä voin kiittää miehen työkaverilta opittua niksiä eli köysi kiedottiin Pyryn vatsan ympärille niin että aina kun köysi kiristyy liiaksi niin Pyry lakkaa vetämästä.

No, kun siis oon päässy kävelyssä sellaseen vauhtiin, että reipas puol tuntia ei tunnu missään niin lisään 1-3min pätkiä juoksua kävelyn lomaan ja pikkuhiljaa lisään vauhdin ja matkan määrää aina niin, että en kuitenkaan ihan läkähdy. Kuulostaako turvalliselta alulta? Pitää vaan hillitä itteään ettei lähe heti juoksua lisäämään, koska oon aika varma et koko homma keskeytyy siihen.

Tarkotus ois juosta aamulla tai illalla kun on viileämpää, koska kuumuus ei tee Pyrylle hyvää. Juoksulenkit toimii Pyryllä myös hyvänä johtajuusharjoituksena, koska vielä se menee siksakkia tien puolelta toiselle, ja siinä miekin joudun keskittymään enemmän Pyryn pitämiseen, ettei se muitten jaloissa pyöri. Samalla siis kun kartutan omaa kuntoani toivon Pyryn saavan oppia vierellä liikkumisesta eri tahtiin.

Seuraavan kerran lenkille keskiviikkona, siitä sitten lisää...