Kesällä opittua

Ihana pikkuruinen hengenpelastaja

Vihdoinkin! Vihdoinkin sain miehen innostumaan uimisesta. Mun pieni arkajalka innostu oikein toden teolla kuin pikkupoika. Mökillä se sukelteli teräviä kiviä pohjasta ja polski niin kuin ei ois ennen merta nähny! Seurana tietenkin meidän karvapallouimamaisteri nimeltä Pyry! Ehkä ens vuonna voitais uida pidempiäkin matkoja?

Iloa pienestä

Skräppäystä taas Tampereelta käsin Marikan kanssa. Tämä sivu sai alkunsa Marikalta saaduista tarvikkeista, joista teimme omat versiomme ja Marikan versio samoista tarvikkeista (kukat, niitit, pala raidallista paperia, paperiliitin ja pinkki tarranauha) tulee näkymään Marikan blogissa piakkoin.

Oma sivuni tulee tarpeeseen: paperiliittimellä kiinnitetyn palan toiselta puolelta löytyy niitä pieniä asioita, jotka saavat minut hyvälle tuulelle. Siihen ei paljon tarvita, mutta niitä asioita on hyvä välillä muistella.

Edellisen päivän aikana sain alkuun myös kaksi muuta sivua, joista puuttuu vielä pari juttua, joten niiden kimppuun seuraavaksi!

Inspis 171: Taitellen

Oon nyt oikein tyytyväinen tähän sivuun. Vähemmän kirjoitusta, enemmän asiaa-tyylillä ja yksinkertaisilla koristuksilla. Rakastan meiän laivakoiria!

Otankin tästä saman tien suunnan kohti tätä venettä ja saaristoa.

Rentouttavaa viikonloppua!

Ääntä kohti

Edelleen fiilistellen Tammerfestin pakkahuoneen keikkoja skräppäyksen muodossa. Mitenköhä nyt tuntuu, että mun kaksi harrastusta ei oikein käy yhteen: askartelu/metallimussiikki? Haittaneeko tuo liiemmin... Tässä suomalaista mieskauneutta ja asennetta by Stam1na ja Mokoma:

Pikku prinssit

Rakkaat kummipoikamme, jotka ovat ehkä maailman aurinkoisin parivaljakko. Ei voi olla hymyilemättä. Sivussa oli ongelmana värimaailma. Minä kun ihastun värikkäisiin papereihin ja unohdan, että niitä yksivärisiäkin tarviis olla ettei tuu liian sekava. Sen muistaa vasta silloin kun on tekemässä jotain. Noh, mut kiva tuli.

Ei se vaan eilen satunu ku lähin kaupunkiin polkemaan vaikka niin kovasti manasin et varmasti sillon sataa. Kävi perinteisesti niinku sillon ku ottaa sateenvarjon mukaan ni ei varmasti sada. Haittaneeko tuo liiemmin!

Paluu arkeen

Mahtava juhannus huvilalla ohi ystävien kanssa. Aina se paluu arkeen tuntuu todella ankealta, mutta onneksi tuli kaunis päivä ja saanu vielä aikaseksikin jotain. Oloa helpottaa myös se, että tuleva viikonloppu menee mökillä, mitä odotan jälleen kuin kuuta nousevaa!

Viikolle on luvassa 3 työpäivää jälleen erilaisessa ympäristössä, jota saa taas vähän jännittää. Kyllä se stressaa taas yllättävän paljon kun rekryn kautta teen töitä vanhusten ja lasten parissa niin uudessa paikassa on aina jotain opittavaa enkä pidä siitä, että joudun vakityöntekijöitä rasittamaan kysymyksillä, mutta kuinkas muutenkaan tiedän toimintatavat. Helpotusta kiertämiseen tuo se, että voin jättää työn taakseni. En ajattele jotain tiettyä työpaikkaa vapaa-ajalla, joten kesän saan viettää suhteellisen rauhassa. Pääasia on, että viikonloput on vapaat ja muutamat muutkin vapaapäivät tekee kyl ihan hyvää.

Harrastusten pariin:

Kuvakokoonpano mökkireissulta

 Hauska pointti sivusta on se, että paperin  kuvio ja väritys muistuttaalähes täydellisesti mökin peräkammarin tapettia. Pitkästä aikaa onnistunut sivu. Kuinkas muutenkaan kun pääasiana on kuvat mökistä!

Sit mars ulos hyvät ihmiset!

Namskis!

Siis puhekuplia inspiksen haasteeseen. Tää kyl kertoo siitä et välillä vois uskaltaa sanoa ei. En mie nyt sinänsä niin useasti leivo, mutta kun kaupatkin on pullollaan kaiken muailman herkkuja ni koita sit niitä väistellä. Paremmin onnistuu niin etten käy kaupassa ollenkaan. En oo kuitenkaan tässä perheessä ainut ku mies toi kaupasta mukaan nämä:

Oon nyt vakaasti päättäny olla välittämättä kuvien laadusta kun pistän tänne skräppäyksistä valmiit sivut. En vaan saa kunnon kuvia meiän kameralla tai sit se on vaan harjotuksen ja ajan puutetta. Näillä mennään!

Oon ollu nyt todella ahkera, joten huomenna luvassa (mikäli kerkiän), mökkiaiheista skräppäystä.

Pikkusisko

Rakastan vanhoja lapsuuden kuvia ja nyt sain esille minun ja siskoni yhteisen kuvan joka on mulle todella tärkeä!

Mun pitäis vaan lopettaa toi kirjottaminen näihin sivuihin ku en oo koskaan niihin tyytyväinen, mut tulipahan valmiiksi. Kuva kertoo tuhat sanaa.

Oon niin ylpeä mun siskosta!

Lähihoitaja ja ylpeä siitä!

Kukkameri

Lastenhoitajan työ on vaihtelevaa

Kukkia kukkia KUKKIA!

Kiertävä lastennäytelmä "Porkkana Porkkana" oisko ollu vuonna 2007 sekä Anni Raasun Lumikki kukassa

Oon nyt puol vuotta tehny sijaisen hommia lastenhoitajana ja voin sanoa et joka päivä on erilainen ja mielenkiintoinen, haastava sekä tuo hyvän mielen. Rutiinit tuo varmuutta ja turvallisuutta, mitkä sopii mulle täydellisesti ja lasten kanssa vaan on niin mukavaa koska ne on niin aitoja ja välittömiä. Tuohan lasten suorasukaisuus ja kärsimättömyys ym. omat haasteensa, mutta sehän se tekee työstä mielenkiintoisen koska koko ajan on opittavaa eikä tällä alalla oo ikinä valmis. Työ on myös todella palkitsevaa niin lyhyellä tähtäimellä kuin pitkällä aikavälillä. Olen kokeillu montaa alaa, mutta nyt voin sanoa ylpeänä aamuisin, että on todella mukavaa lähtä töihin!

Meiän perhe

Yks kokokuva leigh outista saa riittää (ei oo halua pelleillä säätöjen kanssa, joten kuvan taso on mitä on)

Visiitti Marikalla taas kivasti inspiroi ja koska mulle ei (vielä?) oo mitään kummempia leikkureita yms. ni sain kokeilla esimerkiksi perhosia. En ihan sellanen kukkaistyttö oo, mut kappas ku näin kesän kynnyksellä tulee kaiken muailman kukkia, perhosia ja sydämiä pistettyä joka paikkaan! Kevät on ihmeellistä aikaa!

Ilokseni sain tänään tietää, että ens kuukin on täynnä töitä vuoropäiväkodissa, jossa viikonloput on kuitenkin vapaana. Mie siis pääsen tänä kesänä mökille useammin kuin viime vuonna ja tässä on jo kukkien istutukset ja muut ollu mielessä jo pidemmän aikaa. Ne motivoi ainakin näihin muuttohommiin. Kaksi viikkoa vielä Tampereella ni merelliset tuulet puhaltaa!

Rutiinilla

Inspiroidu haasteen aihe oli helppo valita. Mie oon just niitä ihmisiä et koko ajan pitää olla ääntä/musiikkia, muuten tuntuu ku jotain puuttuis. Aina kun on tilaisuus, jossa kukaan ei puhu tai ääntä ei tuu juuri muualta ni mie rupeen olemaan äänessä sen mukaan.

Mulla on joka paikkaan kyllä sopiva biisi. Ei ole hetkeä, ainakaan mun elämässä, johon ei vois jotain musiikkia pistää. Tähän hetkeen sopis vaikka:

Pyryä piti tänään pikkasen trimmata, koska silmät oli mm. ihan karvan peitossa. Ihan viel ei oo kuitenkaan aika leikata kesäturkkia (vaikka sitä se turkki ehkä kaipais), ehkä ens kuussa. Toivotaan et ilmat lämpiää mahollisimman pian!

Mie jatkan vielä sairastamista, toivottavasti kaikki on ok lauantaina koska sunnuntaina on veljen pojan ristiäiset. Viikonloppua odotellessa!

Mistä on meidän muru tehty?

Pyry-muru

...ja paljon paljon muusta.

"The best days are the ones we spend with you"

Ei ollu kyllä vaikeuksia valita pohjaa Pyryn sivua varten! Eipä tarvii tosta muuta sanoa, se näyttää niin kuin Pyryn sivun kuuluukin eli syötävän söpölle! (Kuvat ei oikein edusta kunnolla ku en jaksanu asetuksia säätää)

Oltii Pyryn kanssa töitten jälkeen vielä kunnon lenkillä. Ihana lenkki vaikka olikin tuulista. Eilen tais olla jossais joku tapahtuma ku puuhun oli jääny kii iso rykelmä ilmapalloja! Sit Pyry taas vaani ku yhen rouvat laukut oli niin kauhian pelottavia, mut onneks se pääs tarkistaa lähemmäs. Ei niis sit mitään vakavampaa ilmeisesti ollu.

Mahtavaa viikon alkua!

Skräppäysta aivan alkupisteestä

Ensimmäinen sivu vanhasta valokuvasta jolloin olin noin kolme vuotias. Lapsuuskuvia on aina yhtä kiva kattella ja nyt ajattelin sillä aloittaa kansionkin, luonnollisesti.

Ideoita oli iso kasa, mut värien yhdisteleminen ja materiaalien vähyys toi vaikeuksia, mut tulipa valmiiksi. Otan tän ehkä pikkasen liian vakavasti, mut ehkä seuraava sivu on rennompi tehä.

Elämä on kaunein satu -H.C. Andersen