Lämmintä ylle

Kahdesta kerästä Puron Lehto-lankaa valmistuneet lapset ja jäljelle jääneestä langasta panta valmiina. Eihän näissä kauaa todellisuudessa mene, mutta kun on niin paljon hommaa, että keskeytyksiä tulee jatkuvasti ja lapasten teko venyy.

Rakastuin lankaan, joten seuraavaksi alkuun miehelle samasta langasta Rusko sävyllä lapaset joko huovutettuna versiona tai ilman, saas nähdä...

P*skarteluhaaste #154 - Resepti

Yksi hääkortti jäi ikuistamatta tässä välissä, mutta tässä nyt p*skarteluja pitkästä aikaa.
Syysterveiset lähtee tänään eteenpäin tällä:

Tekstin oikeaan yläkulmaan lisäsin kaunolla, mutta muuten jäi yksinkertaiseksi. Reseptinä oli 3 perhosta, 2 paperia ja nauha. Kännykällä otetut kuvat ei kyllä tee väreille oikeutta. Uutta kameraa odotellessa...

Mulla kävi eilen murheellinen paikka. Oli kutomassa loppusuoralla olevaa toista villasukkaa, mutta lanka loppui kesken. Luulin löytäneeni sitä Prismasta. Otin vaaleinta harmaata Nalle-lankaa, mutta kotona huomasin senkin olevan liian tummaa eikä mulla ole värikoodia sukissa olevasta nalle langasta. Minkäs teet?

Nyt aloitin kuitenkin harmillisen keskeneräisestä sukasta huolimatta kutomaan lapasia Puron Lehto-langasta. Aika inspiroivia värejä. Saas nähdä kuinka onnistuu, koska edelliset lapaset kudoin noin viisi vuotta sitten. Ohjeen avulla tietenkin, mutta soveltaen Puro langan kanssa. Katsotaan miten käy...

On kuin ois syksy

On, kun ois syksy, kun sataa ja sataa,

Kai hetkisen viipyä saan.

Vaikka se sade ei loppuisikaan,

Mä jään odottamaan.

On, kun ois syksy, kun sataa ja sataa,

Sä pöytääni kynttilän tuot.

Jotakin viiniä lasillisen

Mulle seuraksi juot.

Kuinka kauniiks kurja muuttuukaan,

Kun kärsitään se kahdestaan.

Kuinka kaunis oot sä,

Kuinka kaunis oon mä,

Kun me ollaan kahdestaan.

-Pauli Hanhiniemen perunateatteri

Olikohan mennyt viikonloppu ensimmäinen viikonloppu kahdestaan miehen kanssa mökillä? Ei sillä väliä, koska se oli odotuksen arvoinen. Onko se syksy mikä tekee kaikesta paljon tunnelmallisempaa? Vaikkakin iso osa ajasta miehellä meni kaivon kimpussa niin kun lopun aikaa saatiin viettää kahdestaan (+pyry) saatiin viikonlopulle viimein yhteistä aikaa.

Yhteinen aika on jäänyt vähän mökin kaivonrakennusprojektin tieltä sekä omien vuorotöiden vuoksi. Kyllä me nähdään päivittäin, mutta nyt oltiin yhdessä niin, että molemmat olivat läsnä mm. ilman sitä televisiota tai nettiä, jotka arkisin ovat käytössä liikaakin. Mielessä onkin ollut olisiko kuukausi ilman televisiota vaikeaa?

Mökillä päästiin saunomaan oman kaivon vedestä. Aika hieno tunne! Mies on kyllä aika ison urakan tehnyt, mutta ei siinä vielä kaikki kun sähköasennuksia ja muita viimeistelyjä jäljellä. Puhumattakaan järkyttävistä roilosta, mitkä menee kaivolta saunalle sekä mökille. Siinä meneekin sit yks viikonloppu kun lapioidaan kaikki hiekka ja multa takaisin eikä se takuulla edes riitä vaan multaa pitää hankkia vielä lisää. Ensi vuonna odottaakin pihan maisemointi uusiksi kaivon luota ja miksei muualtakin, jotta saisi kulkureitit järkeviksi ja lisätilaa. Haaveena mm. agilityrata. Niitä kerkeää suunnitella kyllä koko talven. Syksy menee nimittäin puiden teossa liiteriin ja kaivon viimeistelyssä.

Viikonlopun satoa:

Peräkammarissa.

Alkoi satamaan juuri kesken lenkin rakeita ja kun juostiin mökille niin sade lakkasi. Just my luck!

Ihan kuin ois ollu pieni lapsi ihmetellessä näitä jäisiä palloja!

Tuoreita porkkanasämpylöitä lauantaina kahvin kanssa. Parasta!

Syksyn ensimmäinen sukka ja paäälle vielä puolet sukasta valmistui sunnuntaina auringossa viltin  ja Pyryn kera pihakivellä.

Meillä on ollut kamera hukassa nyt jo kolmatta kuukautta. En usko, että se mistään enää ilmestyy ja haaveena onkin ollut digijärjestelmäkamera. Ihan näin blogitarkoitukseen kännykkä vielä menettelee, mutta kyllä mie kaipaan vähän enemmän kameralta.

Nyt ruoanlaittoon ja toisen villasukan viimeistelyyn!

Eternal sunshine of the spotless mind

Mikään ei tunnu nyt paremmalta kuin auringonpaiste ulkona ja ihana isonenäinen koirakaveri sylissä! Koirakaveri on nyt viikonloppuna trimmattu kahteen otteeseen sen huopaantumien takia. Aika lyhyeksi jäi, mutta sekin on parempi kuin ne huopaantumat, ja siit  tuli söpö ku mikä! Se on aina ihan erinäkönen ku sen trimmaa, niinku ois iha toinen koira.

Isonenäinen koirakaverini

Ruusunen

Niin komea!

Lötköpötkö

Ulkona ollaan oltu paljon: tänäänkin jo kahdella pitkallä lenkillä. Oon ollu niin tyytyväinen tähän meidän asunnon sijaintiin kun keskustaan on lyhyt matka ja päästään kuitenkin monia kivoja metsäpölkuja pitkin lenkille Pyryn kanssa. Mieltä rauhoittavaa kulkea metsässä ja mikä parasta kun saa nähdä Pyryn juoksevan villinä ja vapaana nauttien elämästä!

Löydettiin linna

Tietyissä paikoissa oli puun rungot ihan jäässä

Postista saapui myös lämmin terveinen miehen tädiltä. Toivomallani värisävyllä vihreästä puro-langasta kudottu tunika/poolo. Pyysin miestä ottamaan kuvan, jotta oisin saanu siitä kuvan tänne, mut eihän siitä mitään tullu... Väristä varmaan saa kuitenkin jonkinlaista selkoa kuvasta:

 Aurinkoista viikon alkua!

Kynttilöiden tekoa

Kynttilät pahvitölkeistä

Nyt tuli tehtyä loppuun kynttilöidentekoprojekti, joka on odottanu kaapissa vähän päälle vuoden... Valmistukseen käytin maito- ja mehutölkkejä, lahjoituksena saatuja valkoisia kynttilöiden pätkiä, omia kynttilöistä jääneitä pätkiä ja punaista värijauhetta sekä sydänlankaa Sinooperista. Kotoa ei löytynyt sydänlankoja tukemaan tikkuja, joten käytin mielikuvitusta ja väänsin tuet rautalangasta, mitkä oli ehkä kätevämpiäkin kuin tikut koska ne ei vieriny minnekään tölkkien päältä. Kaiken lisäksi kaapista löytyi pieni vanha kattila, jossa vahan sulatin.

Odottelua, odottelua ja odottelua... Ei ehkä mitään mun lempipuuhaa mut tulipa kokeiltua. Pari kertaa säikähin kuumaa kattilaa et vähä roisku steariiniä sinne sun tänne ja huomasin myös ettei suoraan kattilasta kannata kaataa sulaa steariinia muotteihin koska se leviää pitkin pöytiä. Onneksi pieni desimitta oli apuna.

Kynttilöistä tuli aika hempeän värisiä. Ei ihan mun tyylisiä, eli johonkin pienen tytön tai pojan huoneeseen sopivampia. Sinooperin värijauhekin oli tosiaan kokeilussa, joten aika varovaisesti sitä laitoin. Vihreää sain vanhasta kynttilän pätkästä. Sinistäkin ois ollu, mutta muotit loppu kesken ja niin myös innostus. Parasta kynttilöissä on se, että ne näyttää just niin itsetehdyiltä! Kädentaidot kunniaan!

Pyry esittelee  ylpeänä isännän tekemää älypeliä

Älypeli kovassa käytössä

Pitää tässä samalla esitellä myös miehen tekemä älypeli koiralle. Ajateltiin et Pyry kaipaa jotain erityistä toimintaa kaiken muun lisäksi, mutta liikkeissä noiden hinnat pyörivät 40€ paikkeilla. Älypeli on halkaisijaltaan 40cm ja se on tehty 12mm paksusta filmivanerista, joka on kolmessa kerroksessa (alimmassa kerroksessa ei reikiä, keskimmäisessä kerroksessa nameille paikat ja ylimässä kerroksessa 2 reikää, jotka pyörittäessä sattuvat keskimmäisen kerroksen uloimman ja sisemmän kehän kanssa kohdakkain). Koiran nameille on siis tehty 11 paikkaa ulkokehälle ja 4 sisäkehälle, reiän halkaisija on 7,5cm. Älypelin kerrokset on pultattu koneruuvilla, mutterilla ja prikoilla (tiedot miehen pyynnöstä).

Täytyypä vielä mainita et mie hämmästyn päivittäin miten nörtti toi mun mies onkaan, mutta toisaalta ihan hyvällä tavalla. Osaavat kädet eiväät ole koskaan pahitteeksi!

Lorupussi

Vihdoin ja viimein sain tehtyä kauan suunnitelmissa olleen lorupussin viimeisen työharjoittelun innoittamana. Lorut on siis testattu myös käytännössä. Mukana myös vanhoja lapsuudesta tuttuja loruja. Ei varmasti jää yhteen pussiin, koska suku on koko ajan kasvamassa... Toivottavasti vastaanottajat tykkäävät. Kuvat ei ole mitä laadukkaimpia mutta kaipa niistä selvää saa.