On kuin ois syksy

On, kun ois syksy, kun sataa ja sataa,

Kai hetkisen viipyä saan.

Vaikka se sade ei loppuisikaan,

Mä jään odottamaan.

On, kun ois syksy, kun sataa ja sataa,

Sä pöytääni kynttilän tuot.

Jotakin viiniä lasillisen

Mulle seuraksi juot.

Kuinka kauniiks kurja muuttuukaan,

Kun kärsitään se kahdestaan.

Kuinka kaunis oot sä,

Kuinka kaunis oon mä,

Kun me ollaan kahdestaan.

-Pauli Hanhiniemen perunateatteri

Olikohan mennyt viikonloppu ensimmäinen viikonloppu kahdestaan miehen kanssa mökillä? Ei sillä väliä, koska se oli odotuksen arvoinen. Onko se syksy mikä tekee kaikesta paljon tunnelmallisempaa? Vaikkakin iso osa ajasta miehellä meni kaivon kimpussa niin kun lopun aikaa saatiin viettää kahdestaan (+pyry) saatiin viikonlopulle viimein yhteistä aikaa.

Yhteinen aika on jäänyt vähän mökin kaivonrakennusprojektin tieltä sekä omien vuorotöiden vuoksi. Kyllä me nähdään päivittäin, mutta nyt oltiin yhdessä niin, että molemmat olivat läsnä mm. ilman sitä televisiota tai nettiä, jotka arkisin ovat käytössä liikaakin. Mielessä onkin ollut olisiko kuukausi ilman televisiota vaikeaa?

Mökillä päästiin saunomaan oman kaivon vedestä. Aika hieno tunne! Mies on kyllä aika ison urakan tehnyt, mutta ei siinä vielä kaikki kun sähköasennuksia ja muita viimeistelyjä jäljellä. Puhumattakaan järkyttävistä roilosta, mitkä menee kaivolta saunalle sekä mökille. Siinä meneekin sit yks viikonloppu kun lapioidaan kaikki hiekka ja multa takaisin eikä se takuulla edes riitä vaan multaa pitää hankkia vielä lisää. Ensi vuonna odottaakin pihan maisemointi uusiksi kaivon luota ja miksei muualtakin, jotta saisi kulkureitit järkeviksi ja lisätilaa. Haaveena mm. agilityrata. Niitä kerkeää suunnitella kyllä koko talven. Syksy menee nimittäin puiden teossa liiteriin ja kaivon viimeistelyssä.

Viikonlopun satoa:

Peräkammarissa.

Alkoi satamaan juuri kesken lenkin rakeita ja kun juostiin mökille niin sade lakkasi. Just my luck!

Ihan kuin ois ollu pieni lapsi ihmetellessä näitä jäisiä palloja!

Tuoreita porkkanasämpylöitä lauantaina kahvin kanssa. Parasta!

Syksyn ensimmäinen sukka ja paäälle vielä puolet sukasta valmistui sunnuntaina auringossa viltin  ja Pyryn kera pihakivellä.

Meillä on ollut kamera hukassa nyt jo kolmatta kuukautta. En usko, että se mistään enää ilmestyy ja haaveena onkin ollut digijärjestelmäkamera. Ihan näin blogitarkoitukseen kännykkä vielä menettelee, mutta kyllä mie kaipaan vähän enemmän kameralta.

Nyt ruoanlaittoon ja toisen villasukan viimeistelyyn!