Reissun päällä

Lauantaina matka alkoi aamulla kohti Lahtea, jossa pitkästä aikaa pääsin sukulaispoikia viihdyttämään. Rakennettiin junarataa, leikittiin ankoilla ja rakennettiin muutama palapeli valmiiksi. Mikä mahtavampaa! Viime kerrasta kerkesi jo kauan vierähtää ja siinä ajassa kummipoikaan on tullut pituutta mielettömästi lisää. Uskomatonta tuo lasten kasvupyrähdys. Samalla kuulostan aivan meidän mammalta. "Aika vierähtää niin nopeasti, ettei itse pysy perässä!"

Oma vikahan tuo on, etten näe heitä riittävän usein kun sattuu tuo mökki viemään kaikki viikonloput kesästä. Valintojen maailmaa ja priorisointiahan tämä kaikki on. Kesät mökillä ja talvet ystävien sekä perheen kesken. Nyt on kuitenkin aika kummipoikien kasvaessa tehdä kompromisseja, jotta ehtii tuohon päätä huimaavaan kasvun vauhtiin mukaan. Saimme Lahdesta sisarusviikonlopun jälkimainigeista nimittäin myöskin kuulla kun lapsi hihitti vieläkin kun pääsi ampumaan miestäni vesiaseella. Ei siis se, että pidetään noista muksuista ja tunnetaan meillä olevan velvollisuuksia heitä kohtaan vaan myös se, että nämä ihanat pikkuihmiset niin odottavat meitä ja haluavat kovasti viettää aikaa meidän kanssa. Lähtiessäni Lahdesta kuulin hennolla äänellä sanottavan: "Miksi olit niin vähän aikaa?"

Ilokseni ja lohdukseni tähän hätään sain Lahdessa puhuttua sukulaispojan mukaan kanssamme katsomaan Kotkan kaupunginteatteriin Koirien Kalevalaa. Taitaa vielä olla viimeinen näytös marraskuussa, joten juuri keretään mukaan. Teatteriin siis pitkästä aikaa, jippii! Mahtavaa tässä on myös, että saan olla se täti, joka antaa sukulaispojalle elämyksen, jonkaa muistaa pitkän aikaa.

Lahdesta lauantaina vielä kohti Hämeenlinnaa tapaamaan hyvää ystävää. Aivan liian harvoin häntäkin näen! Onnea on kuitenkin tässä suhteessa: voi kulua kauankin etten häntä näe, mutta aina riittää juteltavaa. Kuinka monta ihanaa ihmistä tunnenkaan, mutta liian pitkä aika tekee tehtävänsä. Onko tämä sitten yksi kavereiden ja ystävien välinen ero?

Hämeenlinna on upea paikka, sen verran mitä päivässä kerkesin nähdä. Paljon upeita vanhoja rakennuksia katukuva täynnä ja vaihtelua antoi illan ihmisvilinä keskustassa Kotkaan verraten. Ensi kerralla enemmän kaupunkiin tutustumista...

Matkalla keskustaan nähtiin kuumailmapallon nousu komeilla mainosteksteillä. Tunne oli kuin pikkulapsella ja onhan kaikki jo kuulleet Nalle Puhuin sanonnan ilmapallosta: "On mahdotonta olla masentunut jos sinulla on ilmapallo." Mitenkä sitten kuumailmapallo? Tästä se haave sitten lähti. Kuumailmapallolento-keräyslipas saapuu kotiin piakkoin!

Sateinen matka sunnuntaina kohti Kotkaa oli hieman jännittävä, olisko auton vaihto pikkuhiljaa edessä vai tyydytäänkö kun pian tulee talvirenkaiden vaihto eteen. Matkalla Hämeenlinnasta Kotkaan näin nimittäin muutaman tieltä suistuneen auton sekä autoja tienpientareille jätettyinä. Ajakaa varovasti!