Kyllä liikkuminen on mahtavaa! Niin, että tulee muutama kirosana juostessa portaita pitkin ylös! Mie en oo missään huippukunnossa, mutta sinne päin pyritään. Pitää vaan nyt löytää liikunnasta "se jokin". Viime viikolla ja tällä viikolla on lenkit ollu kyl mukavia ja varsinkin se olo lenkin jälkeen kun tietää miten paljon sai itsestään irti. Ja ylipäänsä se, että saa itsensä irti sohvan perukoilta! Pidän siitä, että lenkillä on ne muutamat portaat jotka juoksen tai vähintaan kävelen reippaasti naama irvessä ylös. Toinen asia mikä innostaa lenkille on luonto. Pääsee vähäks aikaa irrottelemaan ihmisvilinän keskeltä ja unohtamaan arjen ja panostamaan vain ja ainoastaan itseensä. Vaikkei seura ikinä oo pahitteeksi, en mie sillä. Näinä kolmena viikkona on vaan ollu mahdollisuus lähteä esimerkiksi ilman koiraa, jolla on omat juttunsa ja kiinnostuksen kohteensa lenkillä. Aikomuksena kyllä ois loihtia siitä vielä oiva lenkkikaveri! Siinähän sais kaks kärpästä yhellä iskulla!
Liikunnan iloa!
|
Pyynikin portaisiin kenties? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti