Vihdoinkin!

Voiko olla näin ylpeä kahvikupista!

Vihdoinkin sain SEN! Nyt on väliaikainen ajokortti taskussa kahden ja puolen kuukauden, yhden teoriakokeen ja kahden ajokokeen jälkeen, puhumattakaan mitä hirveimmästä paniikista ja stressistä. Tuloksena tästä kaikesta B-ajokortti ja kärsivällisyyttä liikenteessä sekä näin ollen olen oppinut kuuntelemaan myös niin viisaan mieheni neuvoja. Noh... ehkä lähinnä vain tähän autoiluun liittyen. Oli hieman hämmentynytkin kun jotain tuossa neuvoi enkä tiuskassut takasin. Eikä mulla oo tosiaan mitään syytä olla kuuntelematta miehen neuvoja. Ukkohan on ajanut siinä kahdeksan vuotta ja osan siitä rekalla. Taitoa siis löytyy ja löytyy myös aloittelija autoilija sekä vanha räppänä auto, jossa on omat niksinsä mitkä pitää opetella.

Olihan se järkytys lähtä autokoulun auton jälkeen ajamalla meiän -86 vuoden Renault 11:lla, josta puuttuu kaiken maailman ohjaustehostimet sun muut, muistaa ryyppy... Saanen jälleen esitellä (ajankohtaista kun on), meidän rellu James Bondin hallussa. Käykö meidän autolle samoin kun lähden sillä maanantain ensimmäisen kerran yksin ajamaan.

Tänään lähdettiin meidän autolla kylmiltään käymään työpaikan parkkipaikalla, jotta maanataina sujuis ongelmitta töihin lähtö. Samoin käytiin Prismassa ja sieltä Tampereen keskustan makuuniin. Parkkeeraamisharjoituksia, oman auton käsittelyä ja rauhallista ajoa harjoiteltiin. Kun tässä nyt päivittäin rupean ajamaan niin eiköhän tuosta paniikki laannu ja useimmat asiat alkaa tulemaan luonnostaan. Nyt on ollu opettelemista jopa auton lukitsemisessa! Eihän sitä voi muistaa jos ei oo sellasesta tarvinnu huolehtia. Nyt on vaan PAKKO MUISTAA.

Mie unohdin vielä tuossa kaiken paniikin keskellä minkä vapauden mie sain: Pääsen mihin tahdon ilman, että kysyn miestä kuskiksi. Reissuun?