stam1na - kadonneet kolme sanaa

Meripäivät

Meripäivät alko varovasti. Katottiin paraati (kuten aina), ja sen jälkeen aivan uskomattoman hyvä Stam1nan keikka! Saatiin vielä ilmaset liput sinne ja miehen pään käännettyä vaikka aamulla joutu töihin. En ollu pitkään aikaan käyny live keikalla ni heti ku mentii Stam1nan alotuksen aikaan niin tunnelma oli niin korkeella. Kovasti ois tehny miel mennä tukkaa viskomaan, mut niskathan ois tullu siit vaan kipeeks! Hyvä pojat!!!!!! Uudestaan keikalle todella pian...

...mutta nyt juhlia jatkamaan! Lisää myöhemmin...

Kid Cudi - Pursuit Of Happiness ft. MGMT

Nyt se on saavutettu

Nimittäin koko kesän kaipaamani rusketus! Enää ei oo kalmankalpeat kasvot ja kanankoivet. Tuli rannalla muutama tunti eilen oltua ja juhannus, sekä eräs toinenkin viikonloppu on mennyt rusketusta hankkiessa eli ei nyt koko kesää. Ihme on jos näillä keleillä ei oo saanu väriä jos on vähänkin päässyt ulos!

Kolme kertaa on viikon sisällä käyty reippaalla kävelylenkillä. Lenkkiä alkaa jo kaipaamaan, koska siinä saan purattua kaiken ylimääräsen energian. Eilinen meni tosin siellä rannalla maaten ja kavereita nähdessä ja nyt sataa vettä ja iltavuoro odottaa, joten jätän mielelläni lenkin väliin. Joudun jokatapauksessa kohta sateessa pyöräilemään töihin...(motivaatio nollassa). Pakko kun bussien maksut on huipussaan!

Ankea viikonloppu siis menossa: sateessa töihin, mies ja Pyry mökillä. Viikonlopun läpi meen ajattelemalla, että ens viikolla on Kotkan meripäivät ja mulla on sillon kolmen päivän vapaat!!! Niitä odotellessa painetaan ahkerasti töitä

Run tooo theeee hiiiiiiiills!!!!

Nyt se läks, nimittäin lenkkeilemään. Hitaasti, mutta varmasti. Kaiken lisäksi vielä Pyryn kanssa. Suunnitelmana on nyt kävellä (vaikka tänään intouduin juoksemaankin) reipasti vauhtia vähintään se puoli tuntia putkee, koska Pyryn kanssa joutuu pysähtelemäänkin niin en tyydy pelkkään puoleen tuntiin. Tänään oltiin lenkillä tunnin verran ja kauempaakaan ei olis voinu olla Pyryn nestehukan vaaran takia. Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun mentiin Pyryn kanssa niin reipasta tahtia. Yllätyin miten hyvin Pyry pysyi tahdissa mukana, mutta siitä voin kiittää miehen työkaverilta opittua niksiä eli köysi kiedottiin Pyryn vatsan ympärille niin että aina kun köysi kiristyy liiaksi niin Pyry lakkaa vetämästä.

No, kun siis oon päässy kävelyssä sellaseen vauhtiin, että reipas puol tuntia ei tunnu missään niin lisään 1-3min pätkiä juoksua kävelyn lomaan ja pikkuhiljaa lisään vauhdin ja matkan määrää aina niin, että en kuitenkaan ihan läkähdy. Kuulostaako turvalliselta alulta? Pitää vaan hillitä itteään ettei lähe heti juoksua lisäämään, koska oon aika varma et koko homma keskeytyy siihen.

Tarkotus ois juosta aamulla tai illalla kun on viileämpää, koska kuumuus ei tee Pyrylle hyvää. Juoksulenkit toimii Pyryllä myös hyvänä johtajuusharjoituksena, koska vielä se menee siksakkia tien puolelta toiselle, ja siinä miekin joudun keskittymään enemmän Pyryn pitämiseen, ettei se muitten jaloissa pyöri. Samalla siis kun kartutan omaa kuntoani toivon Pyryn saavan oppia vierellä liikkumisesta eri tahtiin.

Seuraavan kerran lenkille keskiviikkona, siitä sitten lisää...

Uimareissuja ja kärpäsjahti

Nyt Pyry on päässy kunnolla uimisen makuun ja löydettiin vielä ranta, jossa ei tarvitse huolehtia siitä et joku tulis sanomaan koirasta. kun siellä käy koiria jatkuvalla syötöllä. Pyrystä kehittyi oikea rantavahti kun joka kerta jos joku meistä ui kauemmas tai sukelsi niin Pyry riensi pelastamaan. Johan se oli useasti ihan hätää kärsimässä kun mies sukelsi pidemmän aikaa eikä meinannu löytyä mistään. On se niin rakas ja huolehtivainen!

Toisen harrastuksen Pyry keksi kärpäsistä. Se hyppii, loikkii, vaanii ja syöksyy. Vaikka kärpänen oli meiän jaloissa ja käsissä ni kertaakaan se ei purrut kun yritti kärpäsen saada kitaansa. Sen verran hellä se meiän muru on. Se on tosi varovainen ottaessaan myös herkkuja käsistä annettaessa ja jos se vahingossa jotain sattuu leikkiessa puremaan niin ilmeestä näkee, (kyllä, vaikka sillä on paljon karvaa niin ollaan opittu tulkitsemaan eleitä ja ilmeitä) että se on todella pahoillaan.

Huomenna kokeilemaan taas uutta rantaa kun on vielä yks vapaapäivä...

Tapahtumarikasta elämää

Takana Pyryn ulkoilutusta rannalla, lagottokaverin tapaamista, kummipojan näkemistä, mökkeilyä ja rippijuhlat eli aika tapahtumarikasta kesää!
Pyry pääsi tutustumaan toiseen lagottoon, mikä meni mukavasti pienten välienselvittelyjen jälkeen. Energiaa oli ilmassa paljon kun Pyry meni ensin toisen lagoton omistajan lähelle mistä ensimmäinen välienselvittely käynnistyi. Riita ei päässyt menemään loppuun asti kun mies meni väliin. Koirat pääsi seuraavaksi uimaan viilentämään tunteitaan ja seuraava mittelö alkoi. Koirien katseet oli todella intensiiviset ja jokainen meistä näki miten ne kävi taistelua vahvemman koiran osasta pienillä, mutta vahvoilla eleillä. Salamannopeilla liikkeillä Pyry siirsi tassunsa toisen selän päälle alistaakseen ja sama kävi toisinpäin... Energiaa oli niin paljon ilmassa, niin että tuntui, että siitä tulee tappelu. Päätimme kaikki kuitenkin olla puuttumatta tilanteeseen, koska loppujen lopuksi huomasimme eleiden merkitsevän vertailua johtavan uroksen asemasta. Tämä hetki kesti noin 5 minuuttia kunnes tilanne laukesi hitaasti, mutta varmasti. Kavereita koirista kuitenkin tuli ja koirat uivat sulassa sovussa. Seuraavaan tapaamiseen siis...


Pyry joutui noutamaan kaisloja kun keppejä ei löytynyt lähistöltä

Pyryn hiekkanenä
 
 Kenen keppi?

Mökillä alkoi pitkään odottanut kehdon kunnostusprojekti. Tarkoitus olisi hioa ja maalata vuodelta 1835 oleva kehto arvoiseensa kuntoon, jotta sitä voisi pitää esillä. Mökiltä löytyneet vanhat nuket saisivat samalla myös oman paikkansa. Kehto löytyi kun noin neljä vuotta sitten mökin aittoja alettiin siivoamaan ja kunnostamaan. Paljon tavaraa heitettiin kaatopaikalle, mutta ehdotin kehdon säilyttämistä, koska siinä hohtoa vanhoilta ajoilta ja niin symbolinen ja perinteikkään suomalainen merkitys, että mökille siitä tulee varmasti upea kohde. Nyt kun se vihdoin otettiin esille ja pyyhittiin siitä pölyt huomasimme kehdon alalaidassa vuosiluvun 1835! Pohjaa ei enää ole ja osat tuntuvat kohta irtoavan, mutta 175 vuotta vanha kehto on pian mökillä monien katseiden kohteena.

Olimme tänään rippijuhlissa, jossa nuoret naiset olivat sukulaisten ja rakkaimpien ystäviensä ympäröimänä. Tilaisuus oli kaunis ja todellä lämminhenkinen ja mieheni puolen läheisten tapaaminen mukavaa. Nuorten naisten mummi piti tytöille erityisen koskettavan puheen, jossa herkistyi vähintään joka toinen, mutta kaikki saivat ihmeen kaupalla koottua itsensä. Puheen perään hän lausui vielä edesmenneen Tommy Tabemannin runon Pieni laulu ihmisestä. Itse tein tytöille mökillä kortit, joihin pistin nämä Tommyn runot:

Ei ole olemassa muureja

On vain siltoja

Ei ole olemassa

suljettuja ovia

On vain portteja
joiden läpi kuljetaan

säihkyvin silmin

huulilla varjoja syvempi hymy

kohti paikkaa 

missä virrat kohtaavat

kuin janoavat suut

Sisimmässään
jokainen on tuuli,
henkäys
Avaa kämmenesi tuuleen,
hyväile tuulta
aamunkoitosta uniesi läpi
Jos joku kysyy
miksi olet olemassa, tässä,
vastaa tuuli, henkäys ja kädet
Tuulen jokainen jättää
jälkeensä, henkäyksen
ja joskus illan viiletessä
se osuu
joihinkin käsiin

 

Avoimuus, rohkeus ja rakkaus pitää meidät kiinni tässä päivässä.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

Incubus "Annamolly"

Mitäs sitä tekis isona?

Vaikeita päätöksiä kun on niin monta vaihtoehtoa. Puolen vuoden päästä pitäis valmistua lähihoitajaksi Tampereelta, mutta mitä sen jälkeen ku mies opiskelee vielä 1,5-3 vuotta, joten muutanko kotikaupunkiin etsimään vakituista työpaikkaa ja viikonloput Tampereella vai jäänkö Tampereelle tekemään sijaisen hommia ja kesäksi etsin töitä Kotkassa. Sit ois vielä vaihtoehtona jatkokouluttautua, mikä ois mielenkiintoista, mutta rahallisesti huonoin vaihtoehto. Menee aika vaikeaksi!

Näin rennosti Pyry ottaa kynsien leikkuun