Meillä on Pyryn kanssa meneillään jääkausi, jonka tehtävänä on aukaista kanava Pyryn ja meiän välille. Huomattiin et jotain radikaalia on tehtävä koska Pyryn egosta on pikkuhiljaa kaiken hellimisen ja suukottelujen jälkeen kehittymyt muailman isoin. Jääkausi alkoi maanantaina ja nyt kolmantena päivänä huomattava muutos on tapahtunut. Huomasin lenkillä, että Pyry kiinnitti huomiota minuun ja otti minut huomioon eli toisin sanoen minä käytän koiraa, eikä koira käytä minua. Mentiin ehkä ensimmäistä kertaa vuoden sisällä lenkillä hihna löysällä ja se tuntu mahtavalle. Pari kertaa yritti vetää, mutta kun pysähdyin, se jäi ihmettelemään mitä tapahtu. Katsoin sitä suoraan silmiin ajatuksella "nyt rauhallisemmin" ja se tuli mun viereen, pari kertaa tuli viereen jopa minut kiertäen! Kotona ei jääkauden aikana kiinnítetä koiraan mitään ylimääräistä huomiota pakollisten tarpeiden lisäksi. Näin se ei saa haukkumalla, ulisemalla tai muuten huomiota hakemalla mitään vaan se mitä seuraavaksi tapahtuu on kiinni meistä. Omistajat päättävät ei koira. Tämä on siis jääkauden perusajatus. Pikkuhiljaa voidaan antaa huomiota kun meistä tuntuu siltä. Väärä toiminta esim. pöydän reunalle nouseminen kitketään kolinapurkilla pois. Toivotaan, että lisää hyviä tuloksia syntyy ja uskonkin että syntyy kun ollaan itse vaan jääräpäisiä ja otetaan johtajan rooli.
Suosittelen Pertti Vilanderin Koirankorjauskirjaa, josta ollaan saatu paljon vinkkejä kuinka kaikelle koiran käyttäytymiselle löytyy syynsä ja koulutus järkeistetään.
Ihana syksy, ihanat syksyn värit. Ostin komeat kirkkaan punaiset kumisaappaatkin et pääsis sateellakin ulos. Kynttilöitä pitäis kotiin vielä saada iso kasa ja itse asiassa mul ois kynttilöidentekovälineetkin kasassa, joten kun aikaa vaan jostain löytyis niin niitä tekemään. Nauttikaamme siis syksyn raikkaudesta, kynttilöiden valosta ja vastakudottujen villasukkien lämmöstä!
.JPG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti