Nyt oon päässy vihdoin töihin käsiksi, mutta asennoituminen siihen, että olen vastuussa (tiedän, mutta en käsitä vieläkään) ja että mulla ei oikeesti ole mitään "ylimääräisiä" ja pakollisia tehtäviä kotona odottamassa on todella vaikeaa. Yötkin on menny pyöriessä sängyssä ja kelloa katsoessa etten varmasti myöhästi vaikka tiesin, että oon varmasti laittanu herätyskellon soittamaan. Onneksi sain heti ensimmäiseksi 7 päivän sijaisuuden, jotta saisin edes jonkinlaisen rutiinin, mitä tarvitsen kyllä yllättävän paljon etten stressaantuis. Joskus oon täysi hermoraunio ihan turhaan. Töissä on kuitenkin ollu mukavaa ja mul on tunne että pärjään todella hyvin! Mikä onkin tärkeintä.
Töissä tulee lasten kanssa leikittyä ja kotona taas on vuorossa Pyry! Ajattelin et tänään luon sille aktiviteettia tarpeeksi, joten täytin kaikki sen lelut nameilla, joihin sillä tosin meni vain hetki että löysi ne, seek and destroy-menetelmällä.
 |
| Punaselle pallolle se suuttu ku namit loppu kesken | |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti