Diipadaapa

Näpertelyä hiusten kanssa osa 1

Lähdin Pinterestiin ja löysin inspiraatiota hiusten näpertelyä varten. Katsellaan mitä saan näillä puolipitkillä hiuksilla aikaseksi eli näin ollen kuvat osa 1. Alotetaan näin vaatimattomasti pikkuletistä, jolla saan työpäiväksi hiukset pois silmiltä.

Lähdin Pyryn kanssa aamulenkille ja meinasi lenkki jäädä lyhyeen kun horjahdin pihan portailla. Mielettömän liukasta joka puolella ja juurikin sitä mustaa jäätä kun on ollut pitkään kosteaa ja yöpakkaset siihen perään. Kiitos miehelle kun vaihtoi juuri eilen autoon talvirenkaat!

Sapokka

Sapokka

Tervasilta

Muistakaa katsoa tänään Dance klo. 20 Neloselta. Aivan mahtavan energiaa ja hyvää mieltä! Kauniin päivän kaunista jatkoa!

Luontopolulle?

Harmi, että kumisaappaat hajosi nimittäin Kotkassa Karhuvuoren luontopolkua ei kuljeta sitten lenkkareilla. Yritys oli hyvä. Koitin kattella sopivia reittejä, mutta ei olisi onnistunut kunnon lenkki ilman läpimärkiä kenkiä. Olisiko aika tehdä luontopolulle jotain?  Koiraihmisiä Kotkassakin luulisi riittävän sen verran, että tähän liikuntamuotoon voisi panostaa kun koiria ei sinne lenkkipoluille haluta niin luontopolulla saadaan olla rauhassa.

 

Toisella puolella jatkuu polku

Tästä yli Pyryn kanssa hop!

Ei mulla muuta.

Muse - Madness

Viisasta?

Tätä tarvitaan nyt!

Ongelma:
Tällä hetkellä päätä särkee ja oikeastaan koko naista särkee, nenä vuotaa ja väsyttää, mutta katsokaas kun tarvii olla se kuume ennen kuin voi jäädä kotiin.

Mutta eikö se flunssa vaan hidasta toimintaa...


Päivässä tuntuu olevan liian vähän tunteja kun aattelee mitä kaikkea pitäisi tehdä. Huomatkaa sana "pitäisi". Ei oikeastaan pidä, mutta se vaan saa hommat pyörimään kun pitää ittensä kiireisenä. Mie oon sellanen ihminen et jos mie käyn sohvalla löhöämään niin siitähän mie masennun. Aina pitää olla jotain odotettavaa ja jotain, minkä vuoksi tehdä töitä. Se pitää mielen virkeänä.

Ratkaisu:
Ei ole aikaa eikä halua sairastaa, joten jatketaan samaan malliin

Viisasta? Siitä en tiedä...

Kaivo, kuokka ja naiset

Kuutsalon viiri

Mitä parhain työväline!

Railo välikaivolta mökille

 Homma meni niin, että miehet näperteli ja naiset paiskoi hommia kuokkien ja lapioiden kera täyttäen railoja, joista kuvassa yksi esimerkki.

Näitä kavereita riitti

Hiekan kuljettamista paikasta A paikkaan B

Kuokalla juuri-multa-ruohopaakun kimpussa

Miehen näpertelyjä

Mie en ymmärrä mitään noista miehen näpertelyistä. Kattelin jonkun aikaa miehen välikaivolla työskentelyä ja osat näytti vaan pieniltä lego-palikoilta ja johdot oli kuin siitä lakupussista, joissa on nauhalakua punaisina, vihreinä ja mustina versioina. Kovasti kuitenkin arvostan työtä, jonka ansiosta mökillä on mm. pihavalot sekä mökiltä hanasta tulee lämmintä vettä. Mamma sanoi mulle joskus, että hankit sit sellasen miehen, joka osaa rakentaa talon. Ilmeisesti olen aika hyvin onnistunut!

Ylpeytemme aihe peiliovi: vanhasta liiteristä löytyvästä ovesta tehtiin hiemalla peili saunalle

Tänä aamuna jokaista kohtaa vartalossa särki ja selkä kiittää kovasti kuokkimisesta. Päihittää salilla käymisen mennen tullen ja parin viikon päästä taas jatketaan pihan kuntoon saattamista, jotta hyvillä mielin voidaan saattaa mökki talvikuntoon.

Seuraava viikonloppu omistettu käsitöille ja sainkin mielenkiintoisen ehdotuksen, jonka otin tänään vastaan. Urakalla siis luovien ideoiden pariin!

Lämmintä ylle

Kahdesta kerästä Puron Lehto-lankaa valmistuneet lapset ja jäljelle jääneestä langasta panta valmiina. Eihän näissä kauaa todellisuudessa mene, mutta kun on niin paljon hommaa, että keskeytyksiä tulee jatkuvasti ja lapasten teko venyy.

Rakastuin lankaan, joten seuraavaksi alkuun miehelle samasta langasta Rusko sävyllä lapaset joko huovutettuna versiona tai ilman, saas nähdä...

Vesi vanhin voitehista

Alkaa merenkäynti ja iltojen pimeneminen olla sitä luokkaa, että mökkiviikonloput alkavat käydä vähiin ja lokakuun loppuun on jo suunniteltu laiturin laakongin nosto. Ensin ajattelin, että jo on aikakin kun siellä on oltu lähes koko kesä, mutta nyt alkoi heti taas se haikea olo mikä kestää koko talven: kumpa pääsisi jo mökille ja pihahommiin.

Perjantaina tapahtui asia, jota on odotettu pitkän aikaa: mökin uudesta hanasta tuli vettä! Voin kuvitella mikä tunne se on ollut ennen vanhaan. Tiskaaminen sujui todella vaivattomasti ja käsienpesussa ei tarvinnut temppuilla kuupan kanssa vaikka onhan sitäkin harjoiteltu sen verran, että sujuvaa se jo tässä kohtaa on. Kaivon tultua mökille veden arvostus vaan lisääntyi. Se periaate kyllä silti tuolla mökillä pyritään pitämään, että saunalle ei suihkua tule. Se ei kuulu vanhan mökin luontoon kun peseytyminen ei muuten vaadi saavin ja kuupan kanssa vaivaa.

Piha kuin räjähdyksen jäljiltä!

 Sunnuntain iltapäivän parin tunnin oikein hyväksi hyötyliikunnaksi osoittautui kaivurin avaamien railojen täyttäminen hiekalla ja mullalla. Tästä jatketaan tänä viikonloppuna!

 Lauantaina väsäsin työkaverin ohjeella pellillisen omenapiirakkaa. Aivan mielettömän hyvää, mutta ongelmaksi muodostui se, että tein tosiaan sen pellillisen ja meitä on vain kaksi. Nyt mennään tiistaissa ja jäljellä on vielä vajaa puolet vaikka makeaa on jo mahan täydeltä!

Mies kaivossa

Kuinka  monella on valo kaivossa? Tämä insinööri pisti tuulemaan. Vaatii kyllä sisua lähteä viisimetriseen kaivoon tikkaiden kanssa keikkumaan. Mie olin kiltisti pintavahtina!

Radio Rock soi muovipussissa

Unohdin aivan tän kuvan, mikä on otettu viimeisimmän raekuuron aikana muutama viikko sitten, kun sanoin miehelle, että tän pistän blogiin. Sataa mökillä mitä tahansa niin Radio Rock soi! Musiikintäyteistä elämää parhaimmillaan näin suomalaiseen tyyliin. Musiikki antaa sisua jaksaa painaa mökillä hommia ja rentouttaa saunan lomassa.

Meillä kävi aivan mieletön tuuri ilmojen suhteen. Kun ulkohommia oli saimme nauttia auringosta, sunnuntaina kerettiin juuri ennen sadetta kotiin vaikka matkalla näytti uhkaavalle. Nautittiin vaan upeista maisemista.

Jaksamista!

Syyssateessa

Meitä ei ole tehty sokerista joten sunnuntaiaamuna lähdettiin Pyryn kanssa lenkille sateen saattelemana. Kaupunki oli todella hiljainen johtuen tietenkin sateen lisäksi myös kellonajasta vaikkei se ollut kuin kymmenen jälkeen, mutta kotkalaiset tietävät ettei keskustassa siihen aikaan tai ylipäänsä sunnuntaina ole mitään väentungosta. Käytiin Kotkan Kuusisessa ihailemassa merenkäyntiä. Tuuli oli suhteellisen kova ja aallot oli mahtavia kattella. Taitaa olla mun yksi tapa rentoutua.

Tiedättehän sen tunteen kun edessä on takka, nuotio tai mikä tahansa tulipesäke niin siinä hetkessä rentoutuu ja mitään ei tarvitse sanoa tai tehdä. Sitä vaan jää kattelemaan. Aivan sama kuin istuisit meren rannalla, laiturin päässä kattelemass merelle oli tyyni ja myrskyisämpi sää. Siinä voi olla omissa mietteissään vaikka ikuisuuden. 

Vaikka tuo meidän Pyry rakastaakin tuulta ja tuiskua niin ei se paljon paikallaan jaksa olla vaan jatkettiin matkaa kohti kotia sopivasti kun sade oli lakannut.

Ulkoilun lisäksi tuleva viikkoni koostuu keskeneräisten asioiden loppuun saattamisessa ja mielessä pyörivien asioiden tuottamisessa. Saadaan pää tyhjäksi, jotta uuden luominen on mahdollista. Siis oikein hyvää viikon alkua ja intoa ulkoiluun sateisista päivistä huolimatta!