Lähihoitaja-otus

Mie oon niiiiin valmis! ...eli valmis lähihoitaja vuosimallia 2010 osaamisalana lapset ja nuoret. Kahteen ja puoleen vuoteen kului paljon kiukuttelua, väsymystä, iloa ja vihaa, joista iso kunnia kuuluu kouluhommista aiheutuneelle stressille. Mun pitäis nyt olla se turvallinen aikuinen, johon voi luottaa ja joka tarjoaa virikkeitä ja oppia pienille ihmisille eli lapsille, puhumattakaan hymystä heti aamulla. Mie en "leiki" enää. Mahtava ja todella tyytyväinen olo! Iso juttu tää on mulle etenkin kun nyt mulla on virallisesti ensimmäinen ammatti ja tunnen et oon täysin oikeilla raiteilla.

En ois kuitenkaan pärjänny ilman tota RAKASTA MIESTÄ, joka kesti sen kaiken kiukuttelun ja puistattelut siitä kuinka ihmisiä voidaan kohdella niin ja näin... Sain olla kaikenlaisissa paikoissa työssäoppimassa ja vaikka kaikki ei TODELLAKAAN ollu mitään unelma työpaikkoja niin niistä oppi sitäkin enemmän. Kiitoksen sana myös koulukavereille, joilta sai kannustusta kun motivaatio oli kadoksissa.

Nyt on tuntosarvet, joilla pääsen suunnistamaan tulevissa töissä. Vuoden alusta siis töihin ja aluksi mitä luultavimmin sijaistamaan eli toisin sanoen kokemusta kerryttämään kunnes muutetaan takasin Kotkaan. Mutta kuten sanotaan: lähihoitaja ei ole koskaan valmis!

Hiipivä tiikeri

  

Oon nyt monta kertaa bonganu muidenkin lagottojen sivuilta aivan samanlaisia piirteitä kuin Pyryssä. Sissi-lagotto kertoi tuntemattomasta kylän uudesta koirasta, joka paljastui matkalaukuksi.  Pyryllä on myös kova tarve haukkua rollaattoreita, matkalaukkuja tai isoja maata viiltäviä kasseja, pieniä ihmisia alias lapsia ja varsinkin jos lapset on eksyny niinkin jännään paikkaan kuten pulkkaan. Se vasta onkin ihmetyksen ja vaanimisen paikka. Nyt kun Pyryltä trimmattiin karvat pois silmien edestä niin se vaaniminen alkaa jo 100 metrin päästä. Oltiin myö ylittämäsääs sit autotietä tai keskellä pusikkoa mettälenkillä niin siihen se jää. On muuten voimaa tällä pienellä karvakasalla!!!! Välillä keskustassa kävellessä ihmetystä herättävät myös liikkuvat mainokset: ei oo Pyry isoon kaupunkiin vielä tottunu. Yllättäviä hetkiä tulee myös silloin kun Pyry herää unestaan eikä muistanutkaan, että meillä oli yökylässä miehen sisko: yht'äkkiä se kävi haukkumaan ihan hullun lailla ihan ku olis joku varas hiipiny taloon. Pyry säikähti niin et sille tuli oikein jännäpissa. Voi pientä... Koirillahan on nuorempana usein noita haamukausia, mutta tuntuu et Pyryllä se on ikuinen. Ainakin tiedetään et meil on kunnon vahtikoira, ettei varkaat pääs yllättämään, vaikka loppujen lopuksi aika arkajalka ja mamman poikahan se on. Kyllä sitä hihnassa uskalletaan haukkua ja räyhätä, mut kun ei oo isäntää tai emäntää lähellä ni johan käy pelottamaan.

Meren rannalle ikävä

Katsoin syyslomalla otettuja kuvia, joissa oli meneillään mökin talviteloille laitto. Olin unohtanu yhden ihanan kuvan täysin. Kameralla naapurin laiturilta otettu kuva pimeän aikaan. Kuva näyttää ihan maalatulta! Ilta oli tosi kaunis kun rankan työpäivän jälkeen käytiin laiturilla laittamassa vene kuntoon seuraavaa päivää varten. Täysikuu!

Lorupussi

Vihdoin ja viimein sain tehtyä kauan suunnitelmissa olleen lorupussin viimeisen työharjoittelun innoittamana. Lorut on siis testattu myös käytännössä. Mukana myös vanhoja lapsuudesta tuttuja loruja. Ei varmasti jää yhteen pussiin, koska suku on koko ajan kasvamassa... Toivottavasti vastaanottajat tykkäävät. Kuvat ei ole mitä laadukkaimpia mutta kaipa niistä selvää saa.

"Heavy In Your Arms" - Florence And The Machine [OFFICIAL]

Murrr

Pyry elää pumpulimaailmassa, nimittäin peittojen, tyynyjen ja nyt myös päiväpeiton revittyään makuuhuoneen pumpulimaailmassa. Nyt on kokeiltu huomioimattomuutta ja sylin täydeltä rakkautta, haleja yms. muttta mikään ei riitä eikä hillitse Pyryn TUHOA JA HALLITSE-moodia kun Pyry on yksin kotona. Miten se viel onnistuu tuhoamaan arvokkaampia juttuja kuten kiiltonahkakengät, kannettavan johdon ja päiväpeiton... No, ei se kukkaruukunkaan tuhoaminen sen kivemmalta tuntunu. Jos mies ei siivoa ja koira vaan sotkee ja tuhoaa niin miks mun pitäis.

Tää emäntä alkaa lakkoilemaan!

Askarteluapaskartelua

Työssäoppimisen paikasta inspiroituneena olen alkanut askartelemaan sorminukkeja (kuvat tulevat myöhemmin jahka löytyy aikaa). Aivan mahtavia kavereita ja muokattuina niistä saa rintaneuloja yms. En malta odottaa että saan ottaa ne käyttöön! Mahtava lahjaidea myös!

Varpainajaloin-blogissa on menossa arpajaiset, jossa jaossa on pussukoita, pinnejä ym. pientä kivaa. Käykääs kurkaamassa!

Monta projektia työharjoittelun lisäksi, joten aika on kortilla ja tunnit ei meinaa päivässä riittää, mutta piakkoin pääsen esittelemään tuloksia! Huomenna kauppareisulla poikkean myös Sinellissä hakemassa joulukortteihin inspiraatiota Siihen asti siis...