Mie oon niiiiin valmis! ...eli valmis lähihoitaja vuosimallia 2010 osaamisalana lapset ja nuoret. Kahteen ja puoleen vuoteen kului paljon kiukuttelua, väsymystä, iloa ja vihaa, joista iso kunnia kuuluu kouluhommista aiheutuneelle stressille. Mun pitäis nyt olla se turvallinen aikuinen, johon voi luottaa ja joka tarjoaa virikkeitä ja oppia pienille ihmisille eli lapsille, puhumattakaan hymystä heti aamulla. Mie en "leiki" enää. Mahtava ja todella tyytyväinen olo! Iso juttu tää on mulle etenkin kun nyt mulla on virallisesti ensimmäinen ammatti ja tunnen et oon täysin oikeilla raiteilla.
En ois kuitenkaan pärjänny ilman tota RAKASTA MIESTÄ, joka kesti sen kaiken kiukuttelun ja puistattelut siitä kuinka ihmisiä voidaan kohdella niin ja näin... Sain olla kaikenlaisissa paikoissa työssäoppimassa ja vaikka kaikki ei TODELLAKAAN ollu mitään unelma työpaikkoja niin niistä oppi sitäkin enemmän. Kiitoksen sana myös koulukavereille, joilta sai kannustusta kun motivaatio oli kadoksissa.
Nyt on tuntosarvet, joilla pääsen suunnistamaan tulevissa töissä. Vuoden alusta siis töihin ja aluksi mitä luultavimmin sijaistamaan eli toisin sanoen kokemusta kerryttämään kunnes muutetaan takasin Kotkaan. Mutta kuten sanotaan: lähihoitaja ei ole koskaan valmis!
Onneksi olokohon!!!
VastaaPoistaEipä sitä taida kukaan muukaan koskaan olla valmis ;)
hei, olen lähihoitajaopiskelija ja olen itse vasta aloittanut, mutta ajatellut erikoistua lapsiin ja nuoriin.
VastaaPoistaJaksamista opiskelujen parissa! Nopeasti ne vuodet menee ja töitä riittää takuuvarmasti, vaikka jo opiskelujuen ohessa.
VastaaPoista