Viikko siis merikaupungissa. Olipas hassu tunne kun tuli Kotkaan. On jotenkin pienempi ja sellanen...kotoisa. Täällä mie sit vietän joulunalusaikaa ilman miestä ja Pyryä. Noh, kunhan tuo mummo ei vaan kovasti paapois kuten yleensä. On aamupala valmiina jo kun herään, ja ruoka odottaa jo siitä tunnin päästä! Ainakin melkein. Oon vaan liian vanha passattavaksi, mieluummin ite teen asioita toisille ku annan jonkun tehdä hommat mun puolesta. Tää on siis nyt ihan mun luonnon vastaista jouluaattoon asti. Vaik kuin yrittää mummolle sanoa et mie voin ite ottaa ja tehä ruokaa ni ei. Ei se vaan sovi... Kaks hoivavietin omaavaa saman katon alla, hmmm.
Huomenna seikkailemaan ympär Kotkaa kamera mukana. Lunta ainakin on kinoksittain enemmän kuin Treellä.
Rauhallista jouluviikon alkua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti