 | |
| Kumarruspuuntie |
Lähin sit ihailemaan koskematonta luontoa luontopolulle. En vaan aina tienny ihan missä olin ja minne olin menossa, mut väliäkö sillä ku oli hiljasta ja sopivan lämmin. Koira vaan puuttu... Ois varmaan viihtyny, mutta kulkeminen vaan ois ollu Pyrylle hankalaa kun lunta oli mullekin polveen asti. Oli siellä joku menny pulkka perässä mutta eipä se kauheesti helpottanu kulkua, varsinkin ku välillä piti kiertää puita ku ne oli taipunu lumen painosta kaarelle. Huomenna uusiksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti