Murphyn lait jyllää

Viikonloppuna ois ollu kolmet syntymäpäivät ja yhdet tuparit mutta mitenkä taas kävi: ostettiin autoon uus akku (ei mikään halpa reissu) ja oletettiin et kyllähän se auto nyt lähtee ongelmitta käyntiin. Lauantai aamuna yhdeksältä oltiin valmiita lähtöön, kaikki pakattu ja kaveri saatu Pyrylle hoitajaksi ja tiukka aikataulu suunniteltu. Mies lähtee käynnistämään autoa, mutta viipyykin aika pitkää. EEEEeeeei! Auto ei käynnisty. Akku sisällä lämpiämään tunniksi. Mikä tietenkin jo pilaa aikataulun. Uusi yritys eikä vieläkään. Kaveri tulee antamaan apuvirtaa  siitä puolen tunnin päästä eikä siitäkään tullu mitään. Kaks kuukautta odotin että päästäis katsomaan veljen tammikuussa syntynyttä poikaa ja varmasti toisen veljen poika pettyi myös kun ei päästy syntymäpäiviä viettämään. Tuli niin paha itkupotku raivari ettei mitään rajaa... WHY, OH WHY!

Toivoin juuri silloin et meiän rellulle kävis samoin kuin seuraavassa Bondin pätkässä:

Mies oli kuitenkin aivan ihana, lohdutti ja sano, ettei pilata tällä viikonloppua vaan lähdetään ulos syömään. American Dinerissa on muailman parhaat hampurilaiset!

   

Suhteellisen edullista ja mahtava paikka varsinki kaveriporukalla lähtä syömään, mutta varaus kannattaa tehdä isommalle porukalle, koska paikka on todella suosittu. Kun vatsa oli ihan ääriään myöten täynnä niin käytiin vielä kaffella ennen kotiin menoa. Reissu piristi aamuisen kaaoksen jälkeen. Maanantaina sit postin kautta viemään synttäripaketit ja kortit.

Saadaan tänään ihana vieras kylään alkuviikoksi, joten menoa ainakin riittää: luistelua, kahvittelua, shoppailua, leipomista ja paljon, paljon jutustelua.

Ensi viikkoon!