torstai 16. kesäkuuta 2011

No voehan iliman pielet!

Aina saa syyttää ilmoja jos asiat ei suju. Mikä ihmeellinen masennus ja kurjuus iski ku sateiset päivät vaan jatkuu!    Ei se voi olla mikään muukaan ku kaikki muu on niin hyvin. Kyl tosta ukostakin väsymys paistaa ku se vetää päikkäreitä niinku vanha ukko... Noh, mut huomiseksi lupas aurinkoa. Sit mie lähen taas käyntiin.

Huonolla ilmalla voi hyvällä syyllä jäädä kotiin ja etsiä mitä mahtavimpia kapaleita, mitkä on meinannu jäädä unholaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti