Verbaalinen kykyni ja ilmaisutaitoni ei mielestäni yllä aina siihen, miten haluaisin asiat ilmaista. Olen aika tunteikas persoona, mutta ehkä olen saanut osani suomalaisesta mentaliteetista. Olen ja tunnen paljon enemmän kuin annan ilmi. Se harmittaa aika ajoin kun tulee tunne, että viestini ei mennyt perille: enemmän kiitosta, halauksia, ymmärrystä, ylistystä, pahoitteluni ja kaikkea muuta, mitä tunteiden valtavaan skaalaan kuuluu. Haluan olla esimerkkinä kuinka eleet, sanat ja teot vaikuttavat; niin hyvät kuin huonot, mutta nekin mahdollisimman rakenteellisella tavalla.
Onhan tuo paljon vaadittu. Minusta kuitenkin tuntuu, että on tarvetta kehittyä ja siihen myös pystyy tarpeen vaatiessa. Minkälainen sellainen tarve sitten on? Sen voi jokainen omalla kohdallaan miettiä aivan kuten mistä tämä ajatus lähti omalla kohdallani.
Saitteko mitään irti?
(Harvinaislaatuinen postaus, sillä kirjallinen kykyni vaatii paljon hiomista. Panostan sen sijaan enemmän kuviin)
Kiitos ja kuittaus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti