Loskassa ja räntäsateessa

Yllättävän mukava lenkki loskassa ja räntäsateessa Pyryn kanssa. Vaikka mun talven luottokengät on kestäny nyt 13 vuotta niin ei niitä silti kannata pistää jalkaan kun tietää, että ulkona saa tallustaa kunnon loskassa. Meni ensimmäisen kerran niistä vesi sitten läpi ja ei mikään ihme. Huomenna taidan harkita kumisaappaiden käyttöä...

Minä OSAAN ajaa

Tajusin ajotunnin jälkeen, että MINÄ OSAAN AJAA! Kuitenkin ajotunnilla unohdin esimerkiksi vaihtaa vaihteen ykköselle ennen lähtöä, vaikka tiedän sen. MINÄ TIEDÄN, ETTÄ SE PITÄÄ VAIHTAA, MUTTA MIKS MIE EN SIT VAIHTANU!!!! Kuvitelkaa nyt se tilanne kun sen on unohtanu jo muutaman kerran ja opettaja jälleen mainitsee siitä ja itse sen tietää hyvin, mut silti se jää laittamatta. Mitä ihmettä! Raksuttaaks mun päässä pelkkää tyhjää sillä hetkellä vai miksi en vaihtanu taaskaan sitä! Hä!?

Mie luulen tai tiedän. että vika ei oo siinä, ettenkö tietäis näitä asioita vaan siinä, et mie luon itelleni tahallaan paineita, jonka takia pienikin asia "tarkkailevan silmän" alla saa minut paniikkiin. Mie myös stressaan paljon eikä viikonloppuna sairasteltu pahoinvointi auttanu yhtään. Nyt joudun odottamaan taas ens viikkoon, että pääsen näyttämään, että MINÄ OSAAN AJAA. Ensin mun pitää

1. opetella rauhottumaan ja olemaan stressaamatta täysin turhasta (keinoja?)
2. pyrkiä unohtamaan sen, että opettaja "the mighty all seeing eye" on vieressä ja kuvitella se tavalliseksi matkustajaksi
3. kerrata ne asiat, missä meni vikaan tai oikeastaan ne asiat, missä minulla olisi parannettavaa (huomaa taas kuinka miellän asian ensin negatiiviseksi)
4. olemalla analysoimatta liikaa tilanteita (ei se autolla ajaminen oo rakettitiedettä, siin on vaan enemmän vempaimia ja enemmän voimaa ku pyörässä
5. rentoutua ja pitää viikonloppuna hauskaa unohtamatta teoriaharjotuksia

Huh!

Viikko on tainnu mennä viimeisestä.

Ystävänpäiväkaffet ja isoja pullia

Käytiin Pyrylle shoppailemassa Mustissa ja Mirrissä, jossa on muute ALE.   Löyty uus panta ja hihna sekä pari lelua, josta yksi on ollu kovassa käsittelyssä.

Se rakastaa retuuttaa sitä! Paras aika sille tähän hommaan on klo 21 jälkeen

Kuvista ei ehkä huomaa, mutta trimmasin Pyryn viime sunnuntaina ja alkoi olla aikakin. Mie en lähteny kovin paljon kuitenkaan Pyryn huopaantumia aukasemaan vaan leikkasin pahimmat reilummalla kädellä pois. Jokusen mie kamman ja saksien avulla selvittelin. Trimmauksen jälkeen oli vuorossa vielä korvakarvojen nyppiminen, kynsien  leikkuu ja tassujen anturoiden välien siistiminen unohtamattakaan sitä koko koiran pesua. Lagottohan tulee kastella kun niitä karvoja on leikelly ja selvitelly, joten hyvän hoitoaineen turvin Pyry on saanu taas kiharat kuosiin! Kyllä tuossa aikaa saa kulumaan ja varsinkin kun sattuu olemaan aikas tarkka. 

Vinkki: Jos koiran korvakarvoja joutuu nyppimään eikä käsin meinaa saada niin meillä on käytössä Biltemasta ostetut tarkkuuspihdit, joita myös eläinlääkärit käyttää.

Olin viikonloppuna siis mahataudissa, joka tuli ihan yllättäen. Kesti kolme päivää, että ruokahalu suurinpiirtein palas ennalleen, vaikka vieläkin joutuu olemaan varovainen mitä suuhunsa pistää, mutta tällästä siis liikenteessä. En ole ainut....

Maanantain kuuniaksi ja ruokahalun palaamisen kunniaksi tehtiin kunnon illallinen. Pihvejä vuohenjuustolla, bataattiranskalaisilla ja salaatilla. Pitää vähän vielä hehkuttaa meidän bataattiranskalaisia. Jos joku ei oo vielä päässyt sellaisa maistamaan niin suosittelen. Vihanneksena samanlaatuinen kuin peruna, mutta makeampi. Kuoritaan, pilkotaan pellille miten kukin tykkää, maustetaan ja pistetään öljyä sekaan ja sit pelti uuniin 225 asteeseen. Maistuvaa!





Eilen tehtiin myös uusi kokeilu hedelmäosastolta. Kiwano. Voidaan näin ollen sanoa, että päälle 2 euroa kiwanosta ei kannata, koska se maistuu hyvinkin pitkälti hyytelömäiseltä ruoholta ja siemenet maistuu puulta. Kokeiluja kuitenkin tehdään hedelmäosastolla myöhemminkin.  

Nyt lenkille Pyryn kanssa hermoja rauhottamaan ja ruoan laittoon!

Haaste

Mie en oo väsänny kortteja sitten joulukuun ja syy on selvä. Riitti niiden tekeminen ja aika on vähissä ku auokouluun pitäis jälleen lukea (nytkin!). No yhden kortin sain aikaseksi ja haaste meni näin: 1 viiri, 3 paperia ja 5 timanttia

Olisi ollut aikaa myös skräppäämiseen ja aihekin oli valmiina, mutta jälleen tulostin lopetti yhteistyönsä. Näin ollen on päätetty, että keväällä meille tulee uusi tulostin. Kyllähän tuo mustavalkoiset tulosteet oikein tulostaa, mutta valokuvissa on aina jotain vikaa eikä tulosteen korjaaminen onnistu, vaikka suutinpäät kuinka monesti puhistaa ja kasetit nostaa ja asettaa uudelleen. Kiinnostaako siis tulostin? Olisi myynnissä...

Oon koko viikonlopun nyt kuunnellu Lana Del Reytä. Pistin Radio Rockin sijaan torstaina nrj:n päälle ja tämä oli toinen artisti, joka siellä kerkesi soimaan ja nappas heti. Kannattaa siis vaihella noita radiokanavia vaihteeksi ni saattaa yllättyä.

Ihme tapahtui torstaina. En muista, koska mies on viimeksi mulle leikkokukkia tuonut vai onko koskaan. Uskoo nimittäin mieluummin ruukkukukkien kestävyyteen. Ihana ajatus, mutta mie tykkään myös leikkokukista. Varsinkin ku ei enää kauheesti tuu valosan aikaan kynttilöitä poltettua niin kukat värittää kotia. Torstaina sain nipullisen tulppaaneja. On kuulemma pinkkinä kun ei punasia ollut. Rakas!

Yksinäisyyttä

Mamma soitti mulle perjantaina ja kertoi, että mamman 14-vuotias perhoskoira Popi oli kuollut. Se oli niin meidän mamman koira kuin voi vaan olla! Mamma jutteli sille jatkuvasti ja Popi odotti aina mammaa, minne mamma lähtikin. Tosin se vaati mammalta myös paljon. Järjestelyjä aina kauppaankin mentäessä ja stressiä miten se kotona pärjää kun oli poissa. Eikä mamma kovinkaan pitkään koskaan ollutkaan poissa. Nyt kun mamma jäi yksin niin se tuntuu varmasti aivan mielettömän pelottavalta ja surulliselta. Mamma kun on vielä muuatamien vuosien sisällä menettänyt kaksi läheisintä ihmistä niin tämä on koettelemus.

Asutaan nyt miehen kanssa eri kaupungissa, mutta muutto takaisin kotikaupunkiimme tapahtuu keväällä, jolloin näen enemmän mammaa, mikä tuntuu mielettömän ihanalta. Sillä välin sisko pitää mammasta huolta puhumattakaan veljistä ja veljien pojista! Sitä haluaa muistaa kuinka paljon apuja on mammalta aikoinaan saanut ja nyt kun mamma tarvitsee meitä eniten niin minä haluan olla läsnä. Haluan näyttää kuinka oon pärjännyt ja haluan, että mamma näkee kuinka ylpeä olen hänestä. Kuinka ylpeitä me kaikki neljä sisarusta ollaan!

Joskus tuntuu kun sisaruksetkin kasvoivat, että ollaan kasvettu hieman erilleen. Aina kuitenkin kun nähdään niin tunne on sama kuin mitä nuorempina. Eihän sitä pysty samalla tavalla keskustelemaan pikaisilla käynneillä enkä itse oo kova puhumaan puhelimessa, mutta tunne se aina pysyy vaan. Rakastan mun sisaruksia ja tätä meidän pientä perhettä, joka näyttää kyllä nyt kovasti kasvavan. Opetetaan lapsillekin pienistä pitäen, että niitä rakastetaan ja kuinka se osoitetaan. Siinä on oppimisen paikka mikä ei lopu!

Ikävä

Vesikoira, joka on allerginen merilevälle

Tänään saapu Pyryn allergiatestin tulokset: Pyry on allerginen raiheinälle, timoteille ja parille muulle heinälle, nokkosille, voikukille, lepälle ja pajulle, viidelle erilaiselle sienelle, parille varastopunkille, soijalle, vehnälle, durralle, kauralle, MERILEVÄLLE, herneille, pyrethrumille (ilmeisesti kukkiin liittyvä ainesosa, täytyy tutkia tarkemmin) ja muutamille asioille, kuten sialle, on todennäköisesti allerginen. Huh mikä lista! Meidän uimista rakastava karvapallo on allerginen merilevälle!!! Eeeeeiiiii! Ruoka-aineet oli melkein jo arvattu, etenkin lagotoista ollaan kuultu, että vehnälle on monet allergisia.

Ei muuta kuin suunnittelemaan Pyryn ruokavalio uusiksi. Mistä ylipäänsä saadaan ruokaa Pyrylle, mikä ei sisällä varastopunkkeja vai onko vaihtoehtona BARF (bones and raw food)? Tätä nyt pohtimaan...

Inspiroidu blogin 80. valokuvahaaste: "Vanha, kulunut ja käytetty. Tallenna kuvaksi jotakin, mikä näyttää selkeästi käytetyltä ja jo aikansa palvelleelta."

Sebastian

Ei tarvinnu kauaa miettiä. Mies sai Sebastianin 1-vuotislahjaksi ja paljon se onkin kärsinyt: retuutettu, teinivuosina ollut kuulemma kaapissa piilossa, koira syönyt nenän ja vienyt sisuksia, miljoonittain rutistettu ja nykyään meidän perheeseen olen adoptoinut, nimennyt kuusi vuotta sitten Sebastianiksi ja nykyään toimii Pyryn kaverina olohuoneen kirjahyllyn vieressä. Aikansa Sebastian on palvellut siinä mielessä, että tuskin enää annetaan lasten retuuttamaksi. Siinä se kuitenkin vielä istuu hieman kumarassa, 24-vuotiaana, uudella nenällä ja arvon tuntoisena.

City Lights

 

Aikaseen aamuun sopii rauhallinen musiikki... Hyvää viikonalkua!

Yksin kotona kaksin

Ihana rauhallinen ja aurinkoinen lauantaipäivä Pyryn kanssa kotoillen, sillä mies huitelee opiskelijahulinoissa. Viikon sairastamisen jälkeen, tosin nuhassa edelleen, lähdin VIHDOIN Pyryn kanssa pidemmälle lenkille. Sitä olikin jo todella kova ikävä! Rakastan Pyryn kanssa luonnossa lenkkeilyä varsinkin  kun saatiin rauhassa lenkkeillä. Normaalisti Tampereen lenkkipolut on aivan täynnä porukkaa kun tänään kahdentoista maissa 25 asteen pakkasessa vastaan tuli ihmisiä vain yhden käden sormilla laskettuna. Mikä sen mahtavampaa! Näillä pakkasilla oon myös todella tyytyväinen talven ostokseen kun hommasin ittelleni maailman isoimmalla tupsulla varustetun pipon Stadiumista:

Pyryä ei sen koommin paleltanut. Ainoa ongelma oli tunnin jälkeen anturoiden väliin kerääntyneet jäiset paakut, joten siinä kohtaa lähdettiin kotiin päin. Täytynee taas trimmailla tassuja...

Saa väsyttää

Eilen kävi todellinen ihme: mun ei tehny mieli syödä loppuun jäätelöannosta, jossa oli kinuskukastiketta! Ehkä  meiän tammikuun herkuton ja alkoholiton kuukausi sai jotain hyvää aikaseksi. Oon erittäin tyytyväinen. Tänään meinaankin herkutella jäätelön sijasta hedelmäsalaatilla. 

Käykää ihmiset ulkona! Kyllä siellä pärjää ku pistää tarpeeksi vaatetta ja suosittelen edelleen sitä kaulurin käyttöä. Toinen muistettava asia: KÄYTTÄKÄÄ RIITTÄVÄÄ TURVAVÄLIÄ!!! Hyvä muistuttaa näin ku ittellä ei oo vielä korttia.

Työkaverilta saatu mieltä lämmittävä muki käytössä

Mie jatkan täällä Finrexin kera. Rauhallista viikonloppua!

Ensimmäinen huonekalu uutta kotia odottelemaan

Tämä kaunokainen ja samalla ensimmäinen "huutomme" on sunnuntaina meidän! En muista mistä tämä meiän puhelinpöytäinnostus lähti, mutta sellanen meille tuli ja ollaan todella tyytyväisiä. Tarkka sijainti sille on jo seuraavassa asunnossa. Harmi vaan, ettei voida hamstrata jo valmiiksi tänne Tampereelle kaikkia huonekaluja, mitä halutaan seuraavaan asuntoon tilan puutteen vuoksi. Kattelin jo huutonetistä kaikenlaisia kauniita vanhoja huonekaluja, jotka meiän teemaan sopis... Vaikkei niitä heti saa niin ainakin on jotain mitä odottaa.

Autokoulun teoriatunnit käyty nyt läpi ja viikonloppuna pääsen lukemaan kirjan loppuun ja isken kiinni harjoittelukysymyksiin. Siinä se viikonloppu sit meneekin!

Mutta sillä aikaa: "Kohti ääretöntä ja sen yli!!!!" Oiskohan se nukkumaanmenoaika?

Miks ei voi osata kaikkea heti?

Edellisen kerran jälkeen oli voittajafiilis kun pääs ajamaan kaupungilla. Nytkin ajettiin pitkin Tamperetta ja väliin jopa 80km/h, mutta kun tein muutamia mokia ni siin meni fiilikset. Kai mie oon sit TODELLA ankara ittelleni. Ajettiin kuitenkin pitkin Tamperetta, lähdöt sujui hyvin yms. Mutta kun se kytkin jäi muutaman kerran painamatta pohjaan ennen vaihteen vaihtoa ja pari mokaa tuli ku vauhtia oli liikaa, niin ne pisti ärsyttämään mielettömästi. MIKS EN VOI MUISTAA JA OSATA KAIKKEA HETI! Vajoan itsesääliin ja syön runebergin tortun vaikka tuntuu, etten ansaitse edes sitä. Pyh! Taas saa jännittää ens viikon ajotunteja...