Pieniä muutoksia

Mikä mahtavin tunne olla lenkillä Pyryn kanssa sateessa kun tietää sen tarkoittavan lumen sulamista ja kesän lähestymistä! Ei haittaa kura ja Pyryn peseminen joka kerta lenkin jälkeen kun tietää et kesä tulee mukamaan muutto takaisin kotikaupunkiin ja ajatukset alkaa mennä mökille ja  mökillä laiturille, josta pulahdetaan raikkaaseen meriveteen uimaan.

Must on tullu, urheiluhullu! Kevät tuo mukanaan myös kovan rehkimisen kunnon eteen JA (ei pidä salailla) muutaman kilon pudotuksen eteen. Meinas lähtä motivaatio maaliskuun alussa, mut kevään merkit sai taas ajatukset omaan kuntoon ja varsinkin se, kuinka hyvä olo tulee kuntoilun jälkeen, auttaa paljon. Löysin, tai Radio Rock löysi, uuden bändin, joka antaa tahtia: The Black Keys 

Siis uutta musiikkia, rehkimistä sekä seuraava etappi on uusi väri hiuksiin. Talven jäljiltä hiuksissa on vaaleanruskea väri, joka on nähnyt jo parhaimmat päivänsä, joten on aika vaihtaa aivan toiseen, jospa sekin värittäis tätä elämää osaltaan. Väri mitä aattelen on ollu mulla aikasemminkin ja mulla on siitä hyvät muistikuvat. Värjäys jääköön kuitenkin viikonloppuun.

Aamuvuorojen jälkeen uni tulee tarpeeseen enkä mie oo koskaan ollu kova ottamaan päiväunia, joten pitänee tasottaa toi unen määrä tänään. Sunnuntain ja maanantain välisen yönkin vaan jahtasin Predatorien kanssa Alieneita, kiitos sunnuntai-illan leffan. Periaatteenahan kuuluis olla se, että päivällä ollaan hereillä, tehdään hommia ja yöllä nukutaan. Siitähän se valon määräkän kertoo!!! Inhimillistä. Oppis toi mieskin saman....!

Vihdoinkin!

Voiko olla näin ylpeä kahvikupista!

Vihdoinkin sain SEN! Nyt on väliaikainen ajokortti taskussa kahden ja puolen kuukauden, yhden teoriakokeen ja kahden ajokokeen jälkeen, puhumattakaan mitä hirveimmästä paniikista ja stressistä. Tuloksena tästä kaikesta B-ajokortti ja kärsivällisyyttä liikenteessä sekä näin ollen olen oppinut kuuntelemaan myös niin viisaan mieheni neuvoja. Noh... ehkä lähinnä vain tähän autoiluun liittyen. Oli hieman hämmentynytkin kun jotain tuossa neuvoi enkä tiuskassut takasin. Eikä mulla oo tosiaan mitään syytä olla kuuntelematta miehen neuvoja. Ukkohan on ajanut siinä kahdeksan vuotta ja osan siitä rekalla. Taitoa siis löytyy ja löytyy myös aloittelija autoilija sekä vanha räppänä auto, jossa on omat niksinsä mitkä pitää opetella.

Olihan se järkytys lähtä autokoulun auton jälkeen ajamalla meiän -86 vuoden Renault 11:lla, josta puuttuu kaiken maailman ohjaustehostimet sun muut, muistaa ryyppy... Saanen jälleen esitellä (ajankohtaista kun on), meidän rellu James Bondin hallussa. Käykö meidän autolle samoin kun lähden sillä maanantain ensimmäisen kerran yksin ajamaan.

Tänään lähdettiin meidän autolla kylmiltään käymään työpaikan parkkipaikalla, jotta maanataina sujuis ongelmitta töihin lähtö. Samoin käytiin Prismassa ja sieltä Tampereen keskustan makuuniin. Parkkeeraamisharjoituksia, oman auton käsittelyä ja rauhallista ajoa harjoiteltiin. Kun tässä nyt päivittäin rupean ajamaan niin eiköhän tuosta paniikki laannu ja useimmat asiat alkaa tulemaan luonnostaan. Nyt on ollu opettelemista jopa auton lukitsemisessa! Eihän sitä voi muistaa jos ei oo sellasesta tarvinnu huolehtia. Nyt on vaan PAKKO MUISTAA.

Mie unohdin vielä tuossa kaiken paniikin keskellä minkä vapauden mie sain: Pääsen mihin tahdon ilman, että kysyn miestä kuskiksi. Reissuun?

Tuulen viemää

Pyry tykkää tuulesta. Tällä viikolla sen taas huomas. Eilen menin pidemmälle lenkille Pyryn kanssa ja tarkotuksella siltaa myöten. Niin se vaan työs päänsä sillan kaiteen välistä ja nautiskeli raikkaasta ilmasta. Ehkä sitä tunnetta se hakee myös sillä ku se työntää päänsä meidän avonaisesta kerrostalon ikkunasta ulos, jonka ansiota koko naapurusto tuntee Pyryn. Puhumattakaan venematkoista mökille ku se pistää etutassut veneen laidalle ja antaa korvien hulmuta tuulessa. Ihana Pyry!

Muutto Kotkaan on koko ajan vaan mielessä. Ei voi mittään. Ajatuksissa on etenkin sisustus- ja remonttisuunnitelmat, joiden vuoksi käyn läpi kaikki sisustusohjelmat, löytäny muutaman kaupan Tampereelta, missä on ehdottomasti vielä täällä asuessa käytävä, puhumattakaan sisustusblogeista. Aika ei vaan tahdo riittää kaikkien ideoiden toteuttamiseen tai ei välttämättä aika oo ongelma vaan se et pitäs saada kaikki heti. Tässä on  monta muutakin asiaa, jotka opettaa mulle nyt kärsivällisyyttä. Tätä jaloa ominaisuutta mie oon aina kaivannu, mutta ku en halua odottaa. Miks mun pitäis odottaa???? Täytyy keksiä muuta ajateltavaa.

Iholla sarjaa kattelemaan. Vaikuttaa hyvältä!

Auts!

Onnistuin taas! Jotenkin Pyryn köysi pääs yllättämään vasemman käden peukalon ja sen kynsi taittu niin, että kynnenalus meni lenkillä ihan punaseksi. Kävi vielä lenkin alussa niin, että lumella tyrehdytin vuodon ja matka jatkui. Sama sattu viimeks syksyllä. Oisinkohan mie kalsiumin puutteessa tai vaihtoehtoisesti se ei imeydy, koska maitotuotteita menee kyllä päivittäin. Pitänee tutkia asiaa...

Mahtavaa maanantaita jälleen! Mun arvostus maanantaita kohtaan on kyllä nousussa. Tää on tällänen enrgiapitoinen päivä, jolloin on syytä pitää itsestä hyvää huolta ja sallittakoon vähän hemmotteluakin. Tämä päivä sisälsi aurinkoa, hyväntuulisuutta töissä, pitkän ja erittäin mukavan lenkin Pyryn kanssa auringonlaskun aikaan sekä seuraavaksi itseni hemmottelua pitkän suihkun ja hyvän iltapalan merkeissä unohtamassa tuota vahvempaa puoliskoa, joka saapui juuri opiskeltuaan koko päivän ahkerasti rakkaassa opinahjossaan.

Nostetaan siis peukku maanantaille!

Hiihtolomaviikko lopuillaan

Paskarteluhaasteessa oli tarkoituksena väkertää ruskeasta, keltaisesta ja valkoisesta. Mikä olisikikaan ollut parempi väri aurinkoiselle kummipojalle kuin keltainen. 2-vuotis kortti lähti siis viikonloppuna matkaan.

 Samoin lähti fammulle tämä kortti. Tällä kertaa vaan ilman runoa, mikä ei oo mun tapaista. En vaan löytäny yhtään syntymäpäivärunoa mikä olis kuulostanu tarpeeksi merkitykselliselle. Pitänee kartuttaa omaa muistikirjaa, johon oon parhaat runot/mietelmät kirjottanu. Ne kaikki taitaa olla tällä hetkellä loppuun kulutettu.

Tänään ei kuitenkaan voi jäädä sisälle, koska ulkona on aivan uskomaton ilma. Senpä takia heräsinkin näin aikasin. Pitänee hankkia pimennnysverhot, koska valosan aikaan en vaan saa aamuisin unta tai melkeimpä parempi näin. Jos haluan elokuvia kattella niin voin vuokrata mitä tykkään. Ei mun tarvii valvoa yötä myöten. Sananlaskukin menee näin: aamunvirkku, illan torkku se tapa talon kaunistaa! Meillä on täällä miehen siskokin kylässä ja kyllä ne sisaruksiksi tunnistaa. Molemmat valvoo pitkin yötä ja nyt jos niitä käy herättämään niin ne on todella kiukkusia! Miten käydä siis herättämään näitä illanvirkkuja nätisti?

Pienempää vierasta ei nähtävästi tarvitsekaan herättää. Sen herätyskello soi just. Meirän illanvirkku oli pistäny herätyskellon herättämään klo. 8 sunnuntaiaamuna. Pitänee mennä häiritsemään, ettei se nukahan uudelleen! Ei pidä hukata näin kaunista päivää!

Loskassa ja räntäsateessa

Yllättävän mukava lenkki loskassa ja räntäsateessa Pyryn kanssa. Vaikka mun talven luottokengät on kestäny nyt 13 vuotta niin ei niitä silti kannata pistää jalkaan kun tietää, että ulkona saa tallustaa kunnon loskassa. Meni ensimmäisen kerran niistä vesi sitten läpi ja ei mikään ihme. Huomenna taidan harkita kumisaappaiden käyttöä...

Minä OSAAN ajaa

Tajusin ajotunnin jälkeen, että MINÄ OSAAN AJAA! Kuitenkin ajotunnilla unohdin esimerkiksi vaihtaa vaihteen ykköselle ennen lähtöä, vaikka tiedän sen. MINÄ TIEDÄN, ETTÄ SE PITÄÄ VAIHTAA, MUTTA MIKS MIE EN SIT VAIHTANU!!!! Kuvitelkaa nyt se tilanne kun sen on unohtanu jo muutaman kerran ja opettaja jälleen mainitsee siitä ja itse sen tietää hyvin, mut silti se jää laittamatta. Mitä ihmettä! Raksuttaaks mun päässä pelkkää tyhjää sillä hetkellä vai miksi en vaihtanu taaskaan sitä! Hä!?

Mie luulen tai tiedän. että vika ei oo siinä, ettenkö tietäis näitä asioita vaan siinä, et mie luon itelleni tahallaan paineita, jonka takia pienikin asia "tarkkailevan silmän" alla saa minut paniikkiin. Mie myös stressaan paljon eikä viikonloppuna sairasteltu pahoinvointi auttanu yhtään. Nyt joudun odottamaan taas ens viikkoon, että pääsen näyttämään, että MINÄ OSAAN AJAA. Ensin mun pitää

1. opetella rauhottumaan ja olemaan stressaamatta täysin turhasta (keinoja?)
2. pyrkiä unohtamaan sen, että opettaja "the mighty all seeing eye" on vieressä ja kuvitella se tavalliseksi matkustajaksi
3. kerrata ne asiat, missä meni vikaan tai oikeastaan ne asiat, missä minulla olisi parannettavaa (huomaa taas kuinka miellän asian ensin negatiiviseksi)
4. olemalla analysoimatta liikaa tilanteita (ei se autolla ajaminen oo rakettitiedettä, siin on vaan enemmän vempaimia ja enemmän voimaa ku pyörässä
5. rentoutua ja pitää viikonloppuna hauskaa unohtamatta teoriaharjotuksia

Huh!

Viikko on tainnu mennä viimeisestä.

Ystävänpäiväkaffet ja isoja pullia

Käytiin Pyrylle shoppailemassa Mustissa ja Mirrissä, jossa on muute ALE.   Löyty uus panta ja hihna sekä pari lelua, josta yksi on ollu kovassa käsittelyssä.

Se rakastaa retuuttaa sitä! Paras aika sille tähän hommaan on klo 21 jälkeen

Kuvista ei ehkä huomaa, mutta trimmasin Pyryn viime sunnuntaina ja alkoi olla aikakin. Mie en lähteny kovin paljon kuitenkaan Pyryn huopaantumia aukasemaan vaan leikkasin pahimmat reilummalla kädellä pois. Jokusen mie kamman ja saksien avulla selvittelin. Trimmauksen jälkeen oli vuorossa vielä korvakarvojen nyppiminen, kynsien  leikkuu ja tassujen anturoiden välien siistiminen unohtamattakaan sitä koko koiran pesua. Lagottohan tulee kastella kun niitä karvoja on leikelly ja selvitelly, joten hyvän hoitoaineen turvin Pyry on saanu taas kiharat kuosiin! Kyllä tuossa aikaa saa kulumaan ja varsinkin kun sattuu olemaan aikas tarkka. 

Vinkki: Jos koiran korvakarvoja joutuu nyppimään eikä käsin meinaa saada niin meillä on käytössä Biltemasta ostetut tarkkuuspihdit, joita myös eläinlääkärit käyttää.

Olin viikonloppuna siis mahataudissa, joka tuli ihan yllättäen. Kesti kolme päivää, että ruokahalu suurinpiirtein palas ennalleen, vaikka vieläkin joutuu olemaan varovainen mitä suuhunsa pistää, mutta tällästä siis liikenteessä. En ole ainut....

Maanantain kuuniaksi ja ruokahalun palaamisen kunniaksi tehtiin kunnon illallinen. Pihvejä vuohenjuustolla, bataattiranskalaisilla ja salaatilla. Pitää vähän vielä hehkuttaa meidän bataattiranskalaisia. Jos joku ei oo vielä päässyt sellaisa maistamaan niin suosittelen. Vihanneksena samanlaatuinen kuin peruna, mutta makeampi. Kuoritaan, pilkotaan pellille miten kukin tykkää, maustetaan ja pistetään öljyä sekaan ja sit pelti uuniin 225 asteeseen. Maistuvaa!





Eilen tehtiin myös uusi kokeilu hedelmäosastolta. Kiwano. Voidaan näin ollen sanoa, että päälle 2 euroa kiwanosta ei kannata, koska se maistuu hyvinkin pitkälti hyytelömäiseltä ruoholta ja siemenet maistuu puulta. Kokeiluja kuitenkin tehdään hedelmäosastolla myöhemminkin.  

Nyt lenkille Pyryn kanssa hermoja rauhottamaan ja ruoan laittoon!