Blogini Kymen Sanomissa!

Tarkkaavaisena on oltu

Sateista sunnuntaipäivää piristi mielettömästi uutinen, jonka mukaan blogini oli päässyt Kymen Sanomiin. Uskomatonta! Siellä se oli yksi kuudesta valitusta blogista. Minä kun oon aatellu, että omaksi ilokseni tätä kirjoitan ja Pyrystä juttuja julkaisen, mutta nyt on ilmennyt, että tätä myös luetaan.

Kiitos kaikille lukijoille! Antaakin intoa jatkaa tätä blogin pitämistä hieman paremmalla tahdilla yllä.

Reissun päällä

Lauantaina matka alkoi aamulla kohti Lahtea, jossa pitkästä aikaa pääsin sukulaispoikia viihdyttämään. Rakennettiin junarataa, leikittiin ankoilla ja rakennettiin muutama palapeli valmiiksi. Mikä mahtavampaa! Viime kerrasta kerkesi jo kauan vierähtää ja siinä ajassa kummipoikaan on tullut pituutta mielettömästi lisää. Uskomatonta tuo lasten kasvupyrähdys. Samalla kuulostan aivan meidän mammalta. "Aika vierähtää niin nopeasti, ettei itse pysy perässä!"

Oma vikahan tuo on, etten näe heitä riittävän usein kun sattuu tuo mökki viemään kaikki viikonloput kesästä. Valintojen maailmaa ja priorisointiahan tämä kaikki on. Kesät mökillä ja talvet ystävien sekä perheen kesken. Nyt on kuitenkin aika kummipoikien kasvaessa tehdä kompromisseja, jotta ehtii tuohon päätä huimaavaan kasvun vauhtiin mukaan. Saimme Lahdesta sisarusviikonlopun jälkimainigeista nimittäin myöskin kuulla kun lapsi hihitti vieläkin kun pääsi ampumaan miestäni vesiaseella. Ei siis se, että pidetään noista muksuista ja tunnetaan meillä olevan velvollisuuksia heitä kohtaan vaan myös se, että nämä ihanat pikkuihmiset niin odottavat meitä ja haluavat kovasti viettää aikaa meidän kanssa. Lähtiessäni Lahdesta kuulin hennolla äänellä sanottavan: "Miksi olit niin vähän aikaa?"

Ilokseni ja lohdukseni tähän hätään sain Lahdessa puhuttua sukulaispojan mukaan kanssamme katsomaan Kotkan kaupunginteatteriin Koirien Kalevalaa. Taitaa vielä olla viimeinen näytös marraskuussa, joten juuri keretään mukaan. Teatteriin siis pitkästä aikaa, jippii! Mahtavaa tässä on myös, että saan olla se täti, joka antaa sukulaispojalle elämyksen, jonkaa muistaa pitkän aikaa.

Lahdesta lauantaina vielä kohti Hämeenlinnaa tapaamaan hyvää ystävää. Aivan liian harvoin häntäkin näen! Onnea on kuitenkin tässä suhteessa: voi kulua kauankin etten häntä näe, mutta aina riittää juteltavaa. Kuinka monta ihanaa ihmistä tunnenkaan, mutta liian pitkä aika tekee tehtävänsä. Onko tämä sitten yksi kavereiden ja ystävien välinen ero?

Hämeenlinna on upea paikka, sen verran mitä päivässä kerkesin nähdä. Paljon upeita vanhoja rakennuksia katukuva täynnä ja vaihtelua antoi illan ihmisvilinä keskustassa Kotkaan verraten. Ensi kerralla enemmän kaupunkiin tutustumista...

Matkalla keskustaan nähtiin kuumailmapallon nousu komeilla mainosteksteillä. Tunne oli kuin pikkulapsella ja onhan kaikki jo kuulleet Nalle Puhuin sanonnan ilmapallosta: "On mahdotonta olla masentunut jos sinulla on ilmapallo." Mitenkä sitten kuumailmapallo? Tästä se haave sitten lähti. Kuumailmapallolento-keräyslipas saapuu kotiin piakkoin!

Sateinen matka sunnuntaina kohti Kotkaa oli hieman jännittävä, olisko auton vaihto pikkuhiljaa edessä vai tyydytäänkö kun pian tulee talvirenkaiden vaihto eteen. Matkalla Hämeenlinnasta Kotkaan näin nimittäin muutaman tieltä suistuneen auton sekä autoja tienpientareille jätettyinä. Ajakaa varovasti!

P*skarteluhaaste #155 - Tylli/harso

Nyt mennään taas yhä yksinkertaisella tyylillä, mutta aika komeaa tylliä löytyi haasteeseen. Ikäväkseni kuva ei edusta, koska kortti on musta oli se vaikea kuvattava.

Tämä on ensimmäinen kortti jonka teen varastoon. Kortteilu sattuu olemaan vaan niin mieltä nollaavaa puuhaa, että vaikka kokoaisikin varmuusvarastoon kortteja niin haittaneeko tuo. Toisaalta ne ei silloin saa kortin saajan persoonallisia piirteitä. Jos vaikka joulukortteja jo valmiiksi tekemään?

Täytyy myöntää, että en itsekään ymmärrä miten mun kaappiin on päätynyt keltaista tylliä. Tiedän kyllä miten se sinne päätyi, mutta mihin muuhun mie sellasta voin käyttää kuin näemmä askarteluun tai naamiaispukuun? Sitä on sen verran reilusti, että nyt miettimään onko sillä muuta käyttötarkoitusta.

Viikonloppu kahdestaan...

...Pyryn kanssa. Mies huiteli sillä aikaa Tampereella

Mielettömästi vaan on saatu aikaan. Alotetaan tärkeysjärjestyksessä:

 Nyt on Pyry trimmattu lähes ihoa myöten. Sai kaikki takut lähteä kerralla. Trimmaukseenhan kuuluu poikkeuksetta pitkät lenkit, jotta jaksaa malttaa olla trimmauspöydällä (eli meillä keittiöpöytä päällystettynä vahakankaalla). Mielettömät ilmat molempina päivinä sattunu juuri pidempien lenkkien aikaan. Toivoin punkkikauden olevan ohi, mutta trimmatessa löytyi pari punkkia lisää. Niiden puolesta saisi muutamat yöpakkaset jo tulla!

Ensimmäinen , mutta ei takuulla viimeinen vuohenjuustopiirakka. Erittäin helppo ohje ja muutenkin todella nopeatekoinen piirakka. Jos rakastaa vuohenjuustoa kuten minä niin tämä piirakka on tehtävä!

Vuohenjuustopiirakan ohje: Pohjaan 3dl jauhoja, 125g voita, tilkka vettä ja 1/2tl suolaa. Nypi pohjan ainekset, sekoita lopuksi tilkka vettä joukkoon. Levitä piirakkavuokaan ja nosta jääkaappiin noin puoleksi tunniksi. Viipaloi tomaatit (noin 3kpl) ja vuohenjuusto (200g), silppua tinjamia parin ruokalusikallisen verran. Vatkaa 2dl maitoa, 2 kananmunaa, 1tl suolaa, 1tl pippuria sekaisin ja lisää noin 1dl juustoraastetta oman maun mukaan. Levitä piirakkapohjalle ensin vuohenjuustoviipaleet, tomaattiviipaleet ja tinjamisilppu. Kaada lopuksi munamaitoseos piirakan päälle. Paista 225-asteisessa uunissa noin 25minuuttia kunnes munamaito on hyytynyt.

Ensimmäiset itse tehdyt hilloni

Lähdin toiveekkaana tekemään pihlajanmarjahilloa Kymen Sanomien torstain lehden ohjeella. Siinä vakuutettiin, että kitkerä maku häviää vaniljalla ja sokerilla, tosin kehotettiin myös maistamaan marjoja, koska eri puiden marjoilla on eroa. Myös marjojen pakastamista suositeltiin ennen valmistamista. Sokeria laitoin reilusti ja vaniljasokeria hiukan ohjeessa luetellun vaniljatangon sijaan, mutta aamulla kun hilloa maistoin se oli edelleen kitkerää. Varmasti maistuu kuitenkin sellaiselle, joka muutenkin pitää kitkeristä ainesosista. Ei kuitenkaan minua varten.

Tyrnihilloon laitoin puolet vähemmän sokeria, joten on hiukan myös juoksevampaa, mutta kyllä se on hyvää. En syö aamuisin juurikaan makeaa, mutta nyt oli yhdellä paahtoleivällä hilloja maistettava niin tyrnihillo voitti mennen tullen. Mihinköhän muualla se sopisi?

Puolukkasämpylät

Tänään vielä sämpylät tehty, joten saan olla tyytyväinen viikonloppuun. Ensi viikolla jos keskittyisi käsitöihin ja lisää lenkkeilyä Pyryn kanssa upeissa syysmaisemissa. Nyt syömään lisää sämpylöitä!

Aamulenkillä

Ihan vaan, koska saan syödä aamupalan omaan tahtiin ja mikä parasta, saan käydä Pyryn kanssa kunnon aamulenkillä ovat iltavuorot mukavaa vaihtelua arkeen.

P*skarteluhaaste #154 - Resepti

Yksi hääkortti jäi ikuistamatta tässä välissä, mutta tässä nyt p*skarteluja pitkästä aikaa.
Syysterveiset lähtee tänään eteenpäin tällä:

Tekstin oikeaan yläkulmaan lisäsin kaunolla, mutta muuten jäi yksinkertaiseksi. Reseptinä oli 3 perhosta, 2 paperia ja nauha. Kännykällä otetut kuvat ei kyllä tee väreille oikeutta. Uutta kameraa odotellessa...

Mulla kävi eilen murheellinen paikka. Oli kutomassa loppusuoralla olevaa toista villasukkaa, mutta lanka loppui kesken. Luulin löytäneeni sitä Prismasta. Otin vaaleinta harmaata Nalle-lankaa, mutta kotona huomasin senkin olevan liian tummaa eikä mulla ole värikoodia sukissa olevasta nalle langasta. Minkäs teet?

Nyt aloitin kuitenkin harmillisen keskeneräisestä sukasta huolimatta kutomaan lapasia Puron Lehto-langasta. Aika inspiroivia värejä. Saas nähdä kuinka onnistuu, koska edelliset lapaset kudoin noin viisi vuotta sitten. Ohjeen avulla tietenkin, mutta soveltaen Puro langan kanssa. Katsotaan miten käy...

On kuin ois syksy

On, kun ois syksy, kun sataa ja sataa,

Kai hetkisen viipyä saan.

Vaikka se sade ei loppuisikaan,

Mä jään odottamaan.

On, kun ois syksy, kun sataa ja sataa,

Sä pöytääni kynttilän tuot.

Jotakin viiniä lasillisen

Mulle seuraksi juot.

Kuinka kauniiks kurja muuttuukaan,

Kun kärsitään se kahdestaan.

Kuinka kaunis oot sä,

Kuinka kaunis oon mä,

Kun me ollaan kahdestaan.

-Pauli Hanhiniemen perunateatteri

Olikohan mennyt viikonloppu ensimmäinen viikonloppu kahdestaan miehen kanssa mökillä? Ei sillä väliä, koska se oli odotuksen arvoinen. Onko se syksy mikä tekee kaikesta paljon tunnelmallisempaa? Vaikkakin iso osa ajasta miehellä meni kaivon kimpussa niin kun lopun aikaa saatiin viettää kahdestaan (+pyry) saatiin viikonlopulle viimein yhteistä aikaa.

Yhteinen aika on jäänyt vähän mökin kaivonrakennusprojektin tieltä sekä omien vuorotöiden vuoksi. Kyllä me nähdään päivittäin, mutta nyt oltiin yhdessä niin, että molemmat olivat läsnä mm. ilman sitä televisiota tai nettiä, jotka arkisin ovat käytössä liikaakin. Mielessä onkin ollut olisiko kuukausi ilman televisiota vaikeaa?

Mökillä päästiin saunomaan oman kaivon vedestä. Aika hieno tunne! Mies on kyllä aika ison urakan tehnyt, mutta ei siinä vielä kaikki kun sähköasennuksia ja muita viimeistelyjä jäljellä. Puhumattakaan järkyttävistä roilosta, mitkä menee kaivolta saunalle sekä mökille. Siinä meneekin sit yks viikonloppu kun lapioidaan kaikki hiekka ja multa takaisin eikä se takuulla edes riitä vaan multaa pitää hankkia vielä lisää. Ensi vuonna odottaakin pihan maisemointi uusiksi kaivon luota ja miksei muualtakin, jotta saisi kulkureitit järkeviksi ja lisätilaa. Haaveena mm. agilityrata. Niitä kerkeää suunnitella kyllä koko talven. Syksy menee nimittäin puiden teossa liiteriin ja kaivon viimeistelyssä.

Viikonlopun satoa:

Peräkammarissa.

Alkoi satamaan juuri kesken lenkin rakeita ja kun juostiin mökille niin sade lakkasi. Just my luck!

Ihan kuin ois ollu pieni lapsi ihmetellessä näitä jäisiä palloja!

Tuoreita porkkanasämpylöitä lauantaina kahvin kanssa. Parasta!

Syksyn ensimmäinen sukka ja paäälle vielä puolet sukasta valmistui sunnuntaina auringossa viltin  ja Pyryn kera pihakivellä.

Meillä on ollut kamera hukassa nyt jo kolmatta kuukautta. En usko, että se mistään enää ilmestyy ja haaveena onkin ollut digijärjestelmäkamera. Ihan näin blogitarkoitukseen kännykkä vielä menettelee, mutta kyllä mie kaipaan vähän enemmän kameralta.

Nyt ruoanlaittoon ja toisen villasukan viimeistelyyn!

Päikkäreillä

Alkaa nyt kovasti tuntua siltä, että jostain pitäis alkaa kaivamaan sitä energiaa keinolla millä hyvänsä. Onhan se tietysti sallittua kun menee töihin klo. 5:30 että nukkuu pienet päiväunet, mutta kyllä se kolme tuntia on pikkasen liikaa. Tänään siis kello oli soittamassa puolen tunnin päästä eli katsotaan jaksaako tää neiti kuinka pitkällä valvoa ku huomenna vasta iltavuoroon niin on lupakin vähän valvoa myöhempään. On alkanut tuntua epätoivoiselta, että jos mie en jaksa tehä omia hommiani edes niin miten jaksaa vanhemmat lastensa kanssa. Oon miettinyt jopa kirkasvalaisinta kotiin, onko kellään tästä kokemusta?

No nyt sain pyykit koneeseen päikkäreiden jälkeen, kahvia ja vitamiinipommi naamariin niin josko sen jälkeen Pyryn kanssa pidempi lenkki ennen tassikurssin alkua. Kyllä tanssikurssi, lavatansseja ja sain vielä miehenikin mukaan! Onhan tästä puhuttukin paljon. Tätä on tietenkin edesauttanut se, että miehen täti sattuu harrastamaan kilpatansseja sekä olemme menossa ensi kesänä naimisiin. Treenia, treeniä, jos vaikka enempi liikuntaa saisi energian taas virtaamaan.

Ensimmäisiä kertoja käytän myös muita keinoja väsymyksen voittamiseen. Syön todella monipuolisesti, mutta eilen ostin monivitamiiniporetabletteja, jotka vaihdan aamumehun kesken. Katsotaan miten vaikuttaa vointiin (pistää ainakin irvistämään, mehut voittaa poreen maun).

Yhdestä asiasta olen ainakin tämän alkusyksyn aikana ylpeä. Olen aloittanut pienessä perheessämmne  kunnolla kirrätyksen käyntiin. Kohta pitäisi juurikin alkaa biojätepusseja lisää sanomalehdistä väsäämään ja sanomalehdet haen lehtiroskiksesta. Eikö se ole jotakin jo? Sen lisäksi pahvit, metalli sekä lasit kierrätetään. Ongelmajäte meillä onkin aina kirrätetty (paristot, akut ym.). En olisi ajatellut, että tämä asia näin paljon tekee itsellekin hyvää. Olen tehnyt osani! Nyt herääkin kysymys mitä muuta voin ympäristön hvyinvoinnin eteen tehdä? Tässä on ainakin hyvä alku.