Autolla ajetaan varo-varovasti

Tein sen! Ajoin autolla Tampereen jäähallilta pikkuteitä Tampereen rautatieaseman ohi Citytrafficin toimistolle. Mie aattelin et josko tää ajokerta sais jännitystä taas hieman pois ja niinhän se taas sen teki.

Mahtavia noi autokoulunopettajat, ainakin tässä autokoulussa. Ne on humoristisia, mutta ottaa ajamisen vakavasti. Ne puhuu sellasella todella rauhoittavalla äänellä mikä kuulosta siltä ku ajaminen ois vaikka potkuautolla potkuttelua eli eihän tässä nyt mitään hätää oo. Ne ymmärtää ja huojentaa puheillaan myös tällästä alottelijaa, joka stressaa ja jännittää ihan mielettömästi. Kiitos ja kumarrus jo etukäteen! Nyt alkaa tuntua jo vähän siltä että mullakin on mahollisuus saada se ajokortti.

Nyt voin vähä rentoutua...

Tällä kertaa mun kovasti kuluttamia kappaleita naisilta. Inspiroiko yhtään?

Taas tuli todettua

"Suurin E taitaa avautua vasemmalle...?" Niin paljon kun niitä piilolinssejä käytän yhtämittaa niin aina kun vaihdan silmälaseihin se on aina yhtä shokeeraavaa kuinka huonosti nään. Oikea silmä on -4.25 ja vasen -3.75, jäi siis kaikki E-kirjaimet näkemättä tai isoimmat nyt näky harmaana sotkuna. Kävin tänään siis lääkärintodistusta hakemassa ajokorttia varten.

Lasit on kuitenkin ajan tasalla. Vastuu on mulla. Siis hyvät ihmiset, jos vähänkin tuntuu et näkö ois heikenteny, niin menkää välittömästi optikolle tai silmälääkäriin ja pitäkää huolta silmistänne! Kokemuksen perusteella kehotan.

Alamäkeä vauhdilla

Vihdoinkin pitkän miettimisen jälkeen lähettiin parin kaverin kanssa laskettelemaan. Tampereen lähellä sijaitseva Sappee oli hyvä paikka aloittaa. Mie olin viimeks laskettelemassa ala-asteella ja mies yläasteikäsenä, joten pikkasen jännitti ennen mäkeen menoa. Mie en ainakaan ollu siinä kohtaa yhtään elementissäni! Kuitenkin tammikuussa kun on purettu pikku hiljaa autolla ajon pelkoa niin puretaan nyt myös pelko lasketteluun lähtemisestä. Kattelin niitä pieniä noin meritähden kokosia muksuja, jotka oli harjottelemassa ja meni rohkeesti vaan suoraan mäkeen. Uskomatonta! Ne siellä meni hyppyreistä ja vaikka kaatus niin ylös vaan! Otetaan lapsista oppia, mutta ehkeiä tän ikäsenäkään tarvii kuitenkaan olla tyhmänrohkea. Mentiin tietenkin ensin lastenmäkeen et tiedetään miten niillä välineillä edetään. Mie sain suhteellisen hyvin tuntuman parin mäenlaskun jälkeen ja sit hieman isompaan mäkeen. Siitä se innostuskin sitten lähti!

Mies päätti kokeilla lumilautaa. Onneksi sillä oli kärsivällisyyttä ja kaveri opastamassa aloitusta. Mikä tärkeintä myös rohkeutta lähtä mäkeen vaikka aluksi kovasti kaatuili. Mies sanoikin et aluksi hävetti ihan mielettömästi, mut vähän ajan päästä muiden ajatuksilla ei ollu yhtään väliä. Eikä niillä pitäiskään olla. Vähän ajan päästä lautailu sujui hyvin ja mies uskalsi lähteä vielä isompaan mäkeen. Mie oli kyl hieman jännitttyny tilanteesta, mutta onneksi mies on sen verran järkevä, ettei tee mitään tyhmää. Rohkea ukko! Lupas viel et lähtää uudestaan!!!

Tästä saattenee tulla yksi uusi harrastus lisää...

Tiistaina taas ajamaan

Rohkaistuin soittamaan autokouluun jälleen ja tiistaina ois tarkotus taas tarttua ratista (härän sarvista) kiinni. APUUUUVA!!!! Mie oon ottanu jo Rela tabletteja, onhan ne myös stressiin. Mieku aattelin olevani niin rohkea, mut ei... Mul on tiistaina taas käytössä auto, jolla mie pystyisin vahingossa ajamaan jonkun päältä! Se on tietysti päällimmäinen ajatus nyt, mutta hieno ajatus tuli myös työkaverilta: jos mun miehelle tulee joku kohtaus tai joutuu onnettomuuteen niin saatan pelastaa sen hengen kun pystyn viemään se nopeammin sairaalaan autolla. Kovasti yritän syrjäyttää sillä ajatuksella mun "mie saatan tappaa jonkun autolla"-ajatukset. Yritys on armoton.

Pyryllä on myös vauhtia. Se on meiän nelivetopuskutraktori ja jäänmurtaja ku se menee tuolla ulkona. Ainakin mun käsivoimat vahvistuu ku se koittaa vetää minua ojaa myöten. Eilinen lenkki oli niin työn ja tuskan takana, et meinas hermot mennä. En tiiä mitä kaikkea se isolla nenällään vainuaa, mut vähän sais nenä ja katse olla myös eteenpäin eikä mennä ylös ja alas, taakse ja sivuille eli ihan kaikkialle muualle paitsi eteenpäin. Huh! Tän päivän piristykseksi päivälenkki meni kuitenkin paremmin ja ite oon edelleen jääräpäinen, ehkä jääräpäisempi ku Pyry ja se on paljon!

Nyt siivoomaan ja kaupassa käymään ni sit oonkin saanu paljon tänään taas aikaseksi!

Auton ratissa ensimmäistä kertaa

Teoriatunnit kuukauden alussa alotettu ja ne pitäis ens kuun alussa olla suoritettu, mutta tänään alko itse ajotunnit.

Ajatus, mikä pyöri mun päässä ainakin tunnin ajan ennen ensimmäistä ajotuntia oli että "mieluummin hyppäisin uudelleen benji-hypyn kuin menisin auton rattiin". Tunnille oli silti mentävä, koska ajattelin saada sen ajokortin. Se oli hyvinkin pitkälti sitä paljon puhuttua itsensä voittamista. En muista millon oisin käyny pahemmin ylikierroksilla ja vaikka tää kuukaus on oltu ilman herkkuja niin stressi ja ahdistus ajotunneista aiheuttaa mulle fyysisiä vaivoja ja iho esimerkiksi voi huonosti. Oon oikea Stressi-Erkki!

Nyt on haettu tuntumaa polkimista ja ratista Tampereen jäähallin parkkipaikalta ja läheiseltä tieltä ja pahin on (ehkä) ohi. Kiitos rauhoittavan ajo-opettajan ja miehen, joka kannustaa, tenttaa ja opettaa autokoulun opettajan lisäksi joka käänteessä (kirjaimellisesti). Mahdollisimman pian taas ratin taakse niin sais pahimmat jännitykset pois ja keskityttyä itse asiaan. Lisäksi sais kaikki opetukset päässä selkeiksi, kun meinaa iso määrä asiaa pistää pään pyörälle!

Mies näyttikin mulle hauskan videon mikä on pakko jakaa. Onhan tutkitusti naisten ja miesten ajotavoissa ja ympäristön havainnoinnissa eroa sekä myös ylipäänsä naisten ja miesten ajattelutavoista voidaan havaita pieniä eroavaisuuksia: 

Turvalllista matkaa!

Valmiina pakkaseen

Oon nyt muutamia vuosia ihmetelly, että miks ihmeessä kulkee tuolla pakkasessa ilman kunnon varusteita. Enää ei oo huolta kun alkaa olla kaikki tarpeelliset ulkoiluvarusteet. Ulkona voi olla nyt ihan millä ilmalla tahansa ja koiran kanssa pitääkin olla.

Tänä talvena hankintoihin kuului talvitakki, toppahousut, kauluri, lapaset ja todella lämmin hattu. Pitkän aikaa kattelin talvitakkeja urheiluliikkeistä, mutta oikea löytyi ihan vain lähimmästä Prismasta ja oon ollu todella tyytyväinen. Eikä vieny koko palkkaa. Töissäkin joutuu seisomaan paljon pihalla niin nyt ei tarvi enää valittaa kylmyydestä. Perjantaina löytyi viimein kunnon toppahousut ja vielä halvalla, sillä mullehan ei sovi ilmeisesti nuo naisten koot vaan piti samanlaisia mennä ettimään lasten puolelta, mitkä löytykin kymmenen euroa halvemmalla! On tästä lyhyestä koosta myös hyötyäkin!

Nyt taas paistaa aurinko ulkona, joten kahvia ja matka käy kohti lumisia kenttiä. Pitänee ottaa taas kamera mukaan niin saa meiän murusta kuvia kun turkki alkaa olla kasvanu taas lagoton mittaan. Kuulitteko muuten jo tästä, kuinka koirien nimiä meinataan suomentaa (lagotto romagnolo yksi niistä): Keskisuomalainen

Talvirieha!

RRRRrrakastan talvea! Toki kesässä on puolensa, mut kyl mie nautin lenkeistä Pyryn kanssa talvella kun se touhottaa ulkona innoissaan ja tunkee koko päänsä lumeen kun saa jonkun vainun ja röhkii samalla. Se on melko huvittava näky! Sunnuntaina nautittiin Tampereella Pyynikillä aurinkoisesta ilmasta ja kiivettiin kuuluisat raput ylös. Vai oiskohan toi nyt jo Pispalan harjua...

Erittäin hyvä treeni jo rappujen kiipeäminen

     

Tänään päästiin tosissaan noiden lumipallojen kimppuun...Pyryn tassuissa. Karva on sen laatusta et siihen tarttuu lumi niin kivasti et se muodostaa lumipalloja pitkin sen tassuja. Eikä niiden voi antaa sulaa, koska sen jälkeen kämppä olis täynnä lammikoita. Ei muuta kuin suihkuttelemaan tassuja. Se on kuitenkin pientä verrattuna syksyiseen kuran määrään. Lumipallot myös kertoo siitä et ulkona on myös touhuttu. Pyry innostu päivälenkillä tänään juoksemaan kierroksia puhtaassa paksussa lumihangessa. Nimensä veroinen koira siis!! 

"Pyrypallona luokses pompin!"

Toivottavasti nää lumihanget pysyy vaikka säätiedot manaakin jotain muuta. Pidetään peukkuja! Menkää hyvät ihmisen ulos pyörimään lumeen siitä koneen äärestä!